𝐓𝐨𝐢𝐦𝐢𝐬𝐭𝐨𝐦𝐦𝐞 𝐯𝐨𝐢𝐭𝐭𝐚𝐦𝐚 𝐭𝐚𝐩𝐚𝐮𝐬 – 𝐀𝐬𝐢𝐚𝐤𝐤𝐚𝐚𝐦𝐦𝐞 𝐭𝐲𝐨̈𝐤𝐲𝐯𝐲𝐭𝐭𝐨̈𝐦𝐲𝐲𝐬 𝐣𝐨𝐡𝐭𝐮𝐢 𝐤𝐨𝐤𝐨𝐧𝐚𝐢𝐬𝐮𝐮𝐝𝐞𝐬𝐬𝐚𝐚𝐧 𝐩𝐨𝐭𝐢𝐥𝐚𝐬𝐯𝐚𝐡𝐢𝐧𝐠𝐨𝐬𝐭𝐚
Asiakkaamme kohdalla korvattavaksi potilasvahingoksi oli alun perin katsottu kortisonilääkityksen aloituksen yhteydessä määrättävän luunsuojalääkityksen laiminlyönnistä aiheutunut vaikea kiputila. Potilasvakuutuskeskus korvasi ansionmenetystä vuoden 2021 loppuun saakka, mutta päätti ansionmenetyksen korvaamisen päivämäärään 31.12.2021, katsoen, että vuodesta 2022 alkaen asiakkaamme olisi ollut ilman potilasvahinkoakin työkyvytön olkapään ja sormien nivelrikosta johtuen.
Laadimme asiakkaamme puolesta oikeudellisesti ja lääketieteellisesti huolellisesti perustellun ratkaisusuosituspyynnön liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan potilasvahinko-osastolle.
Lautakunta pyysi asiassa ulkopuolisen asiantuntijalääkärin arvion. Asiantuntijalääkäri päätyi lausunnossaan arvioimaan, että asiakkaallamme olisi todennäköisesti työkykyä jäljellä sellaisiin osa-aikaisiin töihin, joita löytyisi pääkaupunkiseudulta. Lääkäri piti 50 % ansionmenetyskorvausta perusteltuna. Vastineessamme totesimme, että asiakkaaltamme (jolla oli työikää jäljellä alle 10 vuotta) ei voitu kohtuudella odottaa muuttoa pääkaupunkiseudulle. Lisäksi kiinnitimme huomiota siihen, että asiantuntija ei ollut kyennyt antamaan perusteltua lääketieteellistä arviota siitä, että asiakkaamme olisi todennäköisesti osatyökyvytön ilman potilasvahinkoakin. Vetosimme myös siihen, että potilasvahinkoasioissa ratkaisun on viimekädessä oikeudellinen, ei lääketieteellinen.
Mitään sellaista asiakirjanäyttöä ei ollut myöskään Potilasvakuutuskeskuksella esittää, jonka perusteella asiakkaamme ei todennäköisesti olisi kyennyt jatkamaan työssään ilman potilasvahinkoa.
Lautakunta päätyi näkemyksemme mukaisesti ja vastoin sen hankkimaa asiantuntijalausuntoa arvioimaan, että asiakkaamme työkyvyttömyys johtui myös vuoden 2021 jälkeen edelleen kokonaisuudessaan potilasvahingosta. Lautakunta osoitti erinomaista oikeudellista harkintaa huomauttaessaan, että pelkät kuvantamisissa todetut nivelrikkoon viittaavat rappeumalöydökset eivät yksinään riitä näytöksi siitä, että näillä olisi todellisuudessa ollut merkitystä työkyvyn kannalta. Lautakunta totesi, että rappeumalöydöksistä tulee olla todellista haittaa toimintakyvylle, mikäli niihin halutaan vedota työkyvyn rajoittajina.
Lautakunta päätyi vielä esittämämme näkemyksen mukaisesti suosittamaan, että asiakkaamme ansionmenetyskorvauksen perustana olevan vuosityöansion tulee määräytyä hänen juuri ennen potilasvahinkoa allekirjoittamansa työsopimuksen mukaan, vaikka hän ei ollut ehtinytkään aloittaa varsinaisia työtehtäviä.
(dnro 994/04.00/2021)
Tapaus julkaistu asiakkaamme luvalla.