Yksikin turha synnytysvahinko on liikaa

Helsingin Sanomat uutisoi 6.3.2024 turhasta vauvan kuolemasta kohtuun, kun äiti käännytettiin synnytyssairaalasta. Yli 20 vuotta päätyökseni potilasvahinkoja tutkineena arvioin, että julkisen terveydenhuollon kriisi on omiaan pahentamaan tilannetta. Resursseja joudutaan kohdentamaan. Oma mielipiteeni on, että synnytykset tulee priorisoida.

Synnytysvahingot ovat potilasvahingoista äärimmäisimpiä. Kun syntyvä lapsi vammautuu vakavasti aivojen hapenpuutteen seurauksena, hän elää ikänsä kärsien ja hänen läheisensä kärsivät. Inhimillisen tragedian ohella yksikin synnytysvahinko aiheuttaa miljoonaluokan kustannukset yhteiskunnalle.

Syntymään liittyy riski vammautumisesta, joka ei ole aina vältettävissä. Joka vuosi sattuu kuitenkin myös sellaisia lapsen ja äidin vakavia vammautumisia, jotka johtuvat lääkärin puutteellisen ammattitaidon ohella haitallisesta asenteesta. Odottava äiti saattaa perustellusti toivoa sektiota, mutta hänen huoliaan synnytyksen riskejä lisäävistä sairauksista, ahtaasta lantiosta, poikkeavista oireista, sikiön liikkeiden heikkenemisestä jne. ei kuunnella. Lääkäri tai kätilö mitätöi äidin aiheelliset huolet vedoten asiantuntijuutensa.

Yleensä potilaalla on mahdollisuus kieltäytyä hoidosta, synnytyksissä sitä ei käytännössä ole. Jos perusteltuja synnytystapoja on kaksi, eli myös sektio on mahdollinen, tulisi potilaan itsemääräämisoikeuden saada painoarvoa. Odottavan äidin tulisi voida omalla riskillään valita myös itselleen ehkä vaarallisempi mutta syntyvälle lapselle turvallisempi vaihtoehto eli keisarileikkaus.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Koska synnytysvahingot ovat potilasvahingoista äärimmäisimpiä, ne tulisi ehkäistä kaikin keinoin. Vaikka vahingon riski olisi pieni, on vahingon vakavuus sellainen, ettei yhtäkään turhaa vahinkoa tule hyväksyä.

Joni Siikavirta

varatuomari, teol.yo