Nk. hoitotakuu on ollut voimassa pian parikymmentä vuotta. Alkuun homma toimikin jonkin aikaa, kuten oli tarkoitus. Tällä hetkellä hoitotakuu ei näytä havaintojeni mukaan toteutuvan usein alkuunkaan. Laki on vähitellen jäämässä kuolleeksi kirjaimeksi.
Potilaslain (laki potilaan asemasta ja oikeuksista) mukaan potilaalle on ilmoitettava hoitoon pääsyn ajankohta. Jos ilmoitettu ajankohta muuttuu, on uusi ajankohta ja muutoksen syy ilmoitettava potilaalle lain mukaan välittömästi. Jos sairaalan toiminta on ollut epäasianmukaista, potilas voi halutessaan tehdä muistutuksen sairaalan johdolle ja tarvittaessa myös kantelun oman alueensa Aluehallintovirastoon (ent. lääninhallitukset).
Kysymys yksityisen hoidon korvaamisesta hoitotakuun mukaisen hoidon viivästyessä on ajankohtainen, ja koska lainsäätäjä on jättänyt asian varsin avoimeksi. Kysymys on potilaiden kannalta erittäin ongelmallinen.
Erikoissairaanhoitolain nk. hoitotakuuta koskevien säännösten mukaan tarpeelliseksi arvioitu ei-kiireellinen hoito on aloitettava viimeistään kuuden kuukauden kuluessa. Jos potilasta ei voida hoitaa määräajassa omassa terveyskeskuksessa tai sairaalassa, hänet on ohjattava hoitoon muualle, toiseen sairaanhoitopiiriin tai yksityiselle sektorille. Lain mukaan potilaalle ei saa aiheutua tästä ylimääräisiä kuluja, eli potilas maksaa leikkauksesta saman maksun kuin omassa sairaalassaan.
Laki siis velvoittaa sairaanhoitopiirin järjestämään tarpeellisen hoidon tavalla tai toisella määräajassa. Laissa ei kuitenkaan ole määrätty sairaanhoitopiireille mitään suoria sanktioita siitä, jos he laiminlyövät velvollisuutensa. Tämä on hyvin ongelmallista.
Jos hoidon järjestäminen laiminlyödään, on epäselvää antaako laki potilaalle sellaista ehdotonta oikeutta, jonka perusteella hän voisi omatoimisesti hakeutua yksityiseen hoitoon ja tehokkaasti vaatia siitä aiheutuneet kustannukset jälkikäteen sairaanhoitopiiriltä tai kunnalta takaisin. Sosiaali- ja terveysministeriö on tulkinnut esitteessään 2004:13 asian siten, ettei potilas voisi tutkimusten tai hoidon viivästyessä itse hakeutua hoitoon muualle kuin oman kuntansa terveyskeskukseen tai sairaalaan.
Ajatuksena lienee ollut , että Aluehallintovirastot valvontaviranomaisina tarvittaessa uhkasakkoja käyttäen huolehtisivat, että sairaalat ja sairaanhoitopiirit järjestäisivät lain mukaisen hoidon. Tällä hetkellä lainmukainen hoitotakuu ei kuitenkaan näytä toteutuvan, eivätkä valvontaviranomaiset ole tehokkaasti asiaan puuttuneet. Siten yksittäisten potilaiden todelliseksi ongelmaksi muodostuu, mitä he voivat asiassa tehdä, jos heillä on todettu hoidon tarve eivätkä he saa julkiselta puolelta hoitoa lain takaamassa määräajassa.
Lain takaaman hoidon viivästyessä yksityisestä hoidosta potilaalle aiheutuneita kuluja koskeva kunnalle tai sairaanhoitopiirille kohdistettu vahingonkorvausvaatimus voisi nähdäkseni tulla ainakin vakavammissa tapauksissa kyseeseen.
Hallinto-oikeuksissa on kuitenkin jo 1990-luvulta alkaen vakiintuneesti käsitelty saamatta jääneitä terveyspalveluita koskevia vaatimuksia. Tilanteet, joissa vaatimukset yksityisen hoidon korvaamisesta ovat menestyneet, ovat kuitenkin olleet toistaiseksi jollakin tavoin erityisiä. Niihin on voinut liittyä esimerkiksi voimakkaita kohtuusnäkökohtia. Korkein hallinto-oikeus on jo vuonna 2002 antamassaan ratkaisussa velvoittanut kaupungin korvaamaan henkilölle yksityisesti hankitusta leikkaushoidosta aiheutuneet kustannukset, kun hän ei ollut saanut tarvitsemaansa erikoissairaanhoitoa, josta järjestämisvastuu oli lain mukaan kotikunnalla. Asiassa oli kuitenkin kyse kiireellisen hoidon tarpeessa olevasta ohitusleikkauspotilaasta, jolle ei ollut tehty asianmukaista kiireellisyysluokitusta. Yksityissairaalassa tehdyissä tutkimuksissa oli todettu kiistatta kiireellisen hoidon tarve.
Myös toista korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua vuodelta 2001 voisi tulkita siten, että siinä olisi yleisemminkin vahvistettu potilaan oikeus korvaukseen kuntayhtymältä suoritushäiriötilanteessa, ainakin jos maksusitoumusta oli haettu ennen yksityisen hoidon aloittamista. Kyse oli yksityisesti hankitun hampaiden oikomishoidon korvaamisesta. Tapauksessa kuntayhtymä velvoitettiin korvaamaan potilaalle yksityisestä oikomishoidosta aiheutuneet kustannukset, kun hän ei ollut saanut tarpeellista hoitoa eikä maksusitoumusta kuntayhtymältä.
Näiden jo vanhojen tuomioistuinratkaisuiden jälkeen hoitotakuusäännökset ovat edelleen lisänneet kuntien velvollisuuksia ja samalla potilaiden oikeuksia. Eräissä hoitotakuusäännöksiä koskevissa oikeustieteellisissä näkemyksissä on katsottu, että hallintotuomioistuinten tulisi velvoittaa kunta maksusitoumuksen antamiseen, jollei kunta asian vireillä ollessakaan ole itse tarjonnut hoitoa tai hankkinut sitä muualta.
Käytännössä potilaan kannattaa vaatia maksusitoumus sairaalalta etukäteen. Joka tapauksessa potilaan ensisijainen keino hoidon viivästyessä on esittää sairaalalle / sairaanhoitopiirille vaatimus päästä viipymättä hoitoon tai saada maksusitoumus muulla toteutettavaan hoitoon. Sairaalan velvollisuus on maksusitoumus antaa, ellei se itse pysty järjestämään hoitoa lain edellyttämässä ajassa. Mikäli hoitoa tai maksusitoumusta ei anneta, tulee sairaalan tästä tehdä viipymättä kirjallinen päätös, josta voi valittaa hallinto-oikeuteen.
Kielteisen päätöksen jälkeen potilaalla on tilanteen niin vaatiessa mahdollisuus mennä yksityisesti leikkaukseen ja koettaa vaatia kuluja sairaanhoitopiiriltä takaisin. Ainakin sellaisissa tilanteissa, joissa hoidon odottaminen olisi potilaalle täysin kohtuutonta, on mielestäni olemassa hyvin perusteltu syy saattaa kielteinen maksusitoumuspäätös hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ja vaatia samalla vahingonkorvausta. Oikeuskäsittelyn lopputulos on aina tapauskohtainen.
Myös kantelu Aluehallintovirastoon on mahdollinen. Sen sijaan potilasvakuutuksesta maksettava potilasvahinkolain mukainen korvaus ei tule hoitotakuun määräaikojen ylittyessä kyseeseen, jos lääkäri on arvioinut hoidon tarpeen asianmukaisesti ja asettanut potilaan oikean kiireellisyysasteen leikkausjonoon. Terveydenhuollon resurssien puutteellisuudesta aiheutunut henkilövahinko ei oikeuta korvaukseen potilasvakuutuksesta. Jos priorisoinnissa on tapahtunut virhe, niin se puolestaan voi oikeuttaa potilasvakuutuskorvauksiin hoidon viivästymisen perusteella.
Joni S