Asiakkaamme (s. 1940) haki korvausta potilasvakuutuksesta reisiluunkaulan murtuman vuoksi 26.10.2023 tehdyn lonkan tekonivelleikkauksen johdosta. Leikkaus jouduttiin uusimaan, koska kiinnitetty jänne ja pakaralihas irtosivat.
Potilasvakuutuskeskus katsoi, ettei kyseessä ollut korvattava vahinko. Keskuksen mukaan tehty leikkaus oli lääketieteellisesti perusteltu ja se tehtiin asianmukaisesti. Keskuksen mukaan kyseessä oli toimenpiteeseen liittyvät ”aina mahdolliset” seuraukset, jotka eivät toisin toimien olisi olleet vältettävissä.
Veimme asian asiakkaamme puolesta hyvin perustellen liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan (LIIPO) tutkittavaksi. Viittasimme mm. potilasvahinkolautakunnan aiempaan ratkaisusuositukseen (29.11.2013) jossa todettiin, että käytetty Hardingen avaus oli jo tuolloin Suomessa harvinaistumassa sen tuoman korkean keskimmäisen pakaralihaksen irtoamisriskin vuoksi. Kyseinen ratkaisu koski noin 15 vuotta sitten tapahtunutta hoitoa, ja jo tuolloin Hardingen avauksen käyttö oli vähentymässä. Mitään perusteluja tälle korkeamman riskin avauksen käyttämiselle ei mielestämme ollut. Lisäksi käytettyjen komponenttien ja niiden asemoinnin asianmukaisuus tuli mielestämme tutkia. Varsikomponentin kulma oli virheellinen, ja offset sen vuoksi menetettiin. Lisäksi käytetty nuppiosa oli liian pieni.
Toimenpiteen suoritti erikoistuva lääkäri, joka ei selvästikään hallinnut leikkaustekniikkaa, ja abstraktin kokeneen erikoislääkärin ammattistandardi ei toimenpiteessä potilasvakuutuslain tarkoittamalla tavalla täyttynyt. Käsityksemme mukaan, mikäli tekonivelleikkaus olisi toteutettu kokonaisuudessaan asianmukaisesti, olisi mm. pakaralihaksen irtoamiselta ja korjausleikkaukselta todennäköisesti vältytty. Vaadimme, että vahinko korvataan asiakkaallemme.
Liikenne- ja potilasvahinkolautakunta LIIPO katsoi vaatimuksemme mukaisesti, että kysymyksessä oli potilasvakuutuslain perusteella korvattava henkilövahinko. Tekonivelleikkauksessa ei lautakunnan mukaan saavutettu kokeneelta ortopediaan ja traumatologiaan erikoistuneelta lääkäriltä vaadittavaa ammatillista osaamista. Ennen leikkausta olisi ollut aiheellista toteuttaa digitaalinen saplunointi, jonka avulla olisi voitu välttää liian lyhyeksi jäänyt offset-mitta ja tekonivelen uusimisen tarve varsiosan osalta. Kyseessä oli lautakunnan mukaan korvattava potilasvahinko.
Mainittakoon, että vakuutusyhtiön asemassa oleva Potilasvakuutuskeskus usein käyttää kielteisten ratkaisuidensa perusteena, että kyseessä olisi ”aina mahdollinen komplikaatio”, minkä vuoksi korvauksia ei makseta. Toimistomme kritisoi vahvasti tätä ylimalkaista perustelua. Potilasvakuutuslain mukainen korvattava vahinko syntyy lain mukaan, jos vahinko olisi hoidossa toisin toimien todennäköisesti vältettävissä, ja asiat tulee tutkia ja arvioida aina tapauskohtaisesti tästä lähtökohdasta.
LIIPO Dnro/742/04.00/2025, ratkaisu 24.6.2026
Joni Siikavirta
Varatuomari, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakiasiaintoimisto Suomen Potilasvahinkoapu