Toimistomme sai asiakkaallemme oikean ratkaisun tapauksessa, jossa vakuutusyhtiö pyrki rajaamaan korvattavan lääkevahingon vain oireiden lievään alkuvaiheeseen. Kyse oli harvinaisen autoimmuunisairauden ja mRNA-rokotteen välisestä syy-yhteydestä sekä vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden laajuudesta.
Asiakkaamme sai kaksi annosta Comirnaty-koronavirusrokotetta vuonna 2021. Noin kaksi viikkoa toisen annoksen jälkeen hän havaitsi ensimmäiset karvattomat läiskät takaraivolla ja parran alueella. Tilanne eteni muutamassa kuukaudessa nopeasti, ja lopulta hänellä diagnosoitiin alopecia universalis eli kaikkien hiusten ja ihokarvojen pysyvä lähtö. Sairaus aiheutti asiakkaallemme huomattavaa kosmeettista haittaa ja myös lievää toiminnallista haittaa, kuten allergiaoireiden pahenemista nenäkarvojen puuttumisen vuoksi.
Vakuutusyhtiö myönsi aluksi, että alkuvaiheen hiusten ja parran pälvikaljualueet olivat korvattava lääkevahinko, ja maksoi niistä 900 euron tilapäisen haitan korvauksen. Yhtiö kuitenkin kieltäytyi korvaamasta laajempaa alopecia universalis -sairautta ja siitä aiheutuvaa pysyvää haittaa. Yhtiö perusteli päätöstään sillä, ettei sairaus ollut rokotteen tunnettu haittavaikutus, ja väitti oireiden etenemisen olleen ajallisesti liian kaukana rokotuksesta.
Veimme asian huolellisesti perustellen FINEn vakuutuslautakunnan käsiteltäväksi. Toimistomme osoitti, että oireilu alkoi välittömästi rokotuksen jälkeen ja että oireiden etenemisessä oli kyse yhdestä ja samasta sairausprosessista. Kumosimme vakuutusyhtiön väitteet asiakkaamme aiemmasta alttiudesta sairastumiselle ja osoitimme, ettei asiakkaalla ollut muuta selittävää tekijää sairauden puhkeamiselle. Vetosimme siihen, ettei alkuvaiheen oireita voitu keinotekoisesti erottaa myöhemmästä yleiskaljuudesta.
Vakuutuslautakunta katsoi ratkaisussaan 22.1.2026 vaatimuksemme mukaisesti, että koko alopecia universalis -sairaus on korvattava lääkevahinko. Ratkaisun mukaan oireiden etenemistä ei voitu erottaa alkuvaiheen kaljuuntumisesta, jonka vakuutusyhtiö oli jo aiemmin myöntänyt rokotteen aiheuttamaksi. Lautakunta suositti yhtiötä korvaamaan sairauden kokonaisuudessaan ja selvittämään vahingon määrän uudelleen.
Saimme vast’ikään samankaltaisen ratkaisun koronarokotteen ja lihasreuman osalta. Tyypilliseen tapaan vakuutusyhtiö pyrkii rajaamaan vahingon korvattavuutta, kun vahinko osoittautuu vakavammaksi ja kalliimmaksi, kuin alkuun näyttää. Huolellisilla lääketieteellisillä ja juridisilla perusteluilla voidaan varmistaa, että vahinko korvataan sen todellisessa laajuudessa kokonaisuudessaan.
Tapausreferaatti julkaistu asiakkaamme luvalla.
FINE-80921-T4N6Z9