Aluksi
Pyydän eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennian menettelyn lainmukaisuuden julkisuudessa viime viikkoina uutisoidussa oikeudenkäynnissä ja siihen johtaneissa sekä liittyvissä toimissaan. Kyseessä oli Fennian aloitteesta alkanut rikostutkinta ja sittemmin oikeudenkäynti työtapaturmassa pysyvästi vammautunutta Sofia Tuomea koskien.
Fennian ja syyttäjän häviämästä hyvin poikkeuksellisesta petosjutusta on uutisoitu mediassa tällä viikolla. Linkit YLE:n artikkeleihin lopussa.
Julkisesta tuomiosta ilmenee, että Fennia on epäiltävästi toiminut syyttäjää eli Suomen valtiota ja siten veronmaksajia harhauttaen ja hyväksikäyttäen, samalla omaa miljoonaluokan taloudellista etua tavoitellen, ilmeisen laittomalla ja erittäin epäeettisellä tavalla. Jos Fennian harhautus olisi mennyt läpi, olisi sillä saattanut olla erittäin laajoja ja äärimmäisen vakavia haitallisia vaikutuksia Sofia Tuomen itsensä lisäksi yleisesti erilaisissa vahingoissa vammautuneiden kipupotilaiden oikeusturvaan Suomessa.
Yleistä CRPS-hermokiputiloista ja niiden korvaamisesta – vahinkojen suuruudesta
CRPS on pysyvä hermokiputila, jonka oireet tyypillisesti voivat vaihdella jopa päivittäin. Välillä on parempia kausia ja välillä huonompia. Kipu ei välttämättä näy koko aikaa ulospäin. Potilaiden toimintakyky vaihtelee, mutta ymmärrettävästi he eivät ole useinkaan työkykyisiä normaalin työelämän vaatimaan säännölliseen työhön. He ovat siten oikeutettuja mm. ansionmenetyskorvauksiin.
Tuomiosta ilmenee, että Tuomen CRPS-diagnoosia ei yksikään hoitava lääkäri ollut kyseenalaistanut. Fennia perusti väitteensä petoksesta / sen yrityksestä ennen kaikkea ja lähinnä itse nimeämänsä neurologi Jari Honkaniemen näkemykseen.
Olen törmännyt työssäni Honkaniemen asiantuntijalausuntoihin. Googlehaun antamien julkisten tietojen mukaan Honkaniemi on toiminut asiantuntijatodistajana useissa oikeustapauksissa, joissa on käsitelty aivovammojen diagnosointia ja niihin liittyvää näyttöä. Jari Honkaniemi on neurologian erikoislääkärinä toiminut asiantuntijana useissa suomalaisissa oikeusturvaelimissä, erityisesti aivovammojen diagnostiikkaan liittyvissä kysymyksissä. Googlen mukaan hän on tunnettu asiantuntijalausunnoistaan, jotka usein korostavat vakiintuneiden diagnostisten menetelmien merkitystä uudempiin tai kiistanalaisempiin tutkimusmenetelmiin verrattuna.
Totean, että ennen kaikkea erilaisten raajavammojen jälkeiset pysyvät hermokiputilat ovat kalliita vahinkoja vakuutusyhtiöille, koska ne usein aiheuttavat työkyvyttömyyttä tai työkyvyn alenemaa, joiden perusteella vakuutusyhtiöt ovat velvollisia maksamaan vahinkoa kärsineille haitta- ja kulukorvausten lisäksi ansionmenetyskorvauksia. Viimeksi mainitut korvaukset ovat henkilövahingoissa yleensä suurin kuluerä vakuutusyhtiöille ja samalla tärkein korvausaihe vahinkoa kärsineille.
Kysymys on usein vakuutetun lopunikäisestä toimeentulosta. Ansionmenetystä korvataan vanhuuseläkeikään saakka ja vielä sen jälkeinen eläkekertymän menetyskin kuuluu vakuutusyhtiöiden korvausvastuulle. Kuten Sofia Tuomenkin tapauksessa, Fennia on todennäköisesti velvollinen maksamaan hänelle nykyrahassa yli 1 miljoonan euron korvaukset tulevaisuudessa (ellei jokin muu, tapaturmasta riippumaton sairaus veisi hänen työkykyään tulevaisuudessa, jolloin vakuutusyhtiö voisi vedota olosuhteiden olennaiseen muuttumiseen ja katkaista korvausten maksun). Jos vaikean CRPS-kiputilan aiheuttava työtapaturma taikka liikenne-, potilas-, tai lääkevahinko sattuu nuorella iällä, voi elinikäinen korvaussumma nousta jopa pariin miljoonaan euroon.
Lyhyesti kantelijan taustasta ja asiantuntemuksesta aiheeseen liittyen
En ole Tuomen asiamies, mutta katson velvollisuudekseni yleisen hyvän nimissä – ja kaikkien vaikeista tapaturmien jälkeisistä hermokiputiloista kärsivien ihmisten puolesta – tehdä kantelun vakuutusyhtiö Fennian vilpillisestä toiminnasta kyseisessä oikeudenkäynnissä ja sitä edeltäneessä esitutkinnassa.
Elämäntehtäväni työn saralla on ollut ja on asianajo sairaiden ja vammautuneiden ihmisten puolesta vakuutusyhtiöitä vastaan, asiantuntevan, tällä hetkellä noin 10-henkisen juristi-lääkäri -tiimini kanssa.
Olen tutkinut ja ajanut henkilövahinkoasioita päätyökseni, yhteistyössä muiden aiheeseen perehtyneiden juristien ja lääkäreiden kanssa, vuodesta 2003 lukien eli jo 23 vuoden ajan. Työskentelin ensin potilasvahinkolautakunnan lakimiehenä yli 4 vuotta ja osittain samanaikaisesti vuosia myös liikennevahinko- ja kuluttajariitalautakunnissa sivutoimisena lakimiesesittelijänä. Omaa henkilövahinkoasioihin tarkasti erikoistunutta lakiasiaintoimistoa olen johtanut vuodesta 2007 lukien eli pian 19 vuotta.
CRPS-kiputilojen osalta, pidin jo vuonna 2006 potilasvahinkolautakunnassa työskennellessäni, edelleen suuresti arvostamani esimieheni VT, OTL Juhani Kaivolan pyynnöstä esitelmän Kööpenhaminassa Pohjoismaisessa potilasvahinkolautakuntien konferenssissa juuri neuropaattisten eli hermokiputilojen korvaamiseen liittyvästä problematiikasta. Vakuutusyhtiöt välttelivät jo tuolloin korvausvastuutaan näiden vahinkojen korvaamisessa, mutta käsitykseni mukaan juuri pitkälti potilasvahinkolautakunnan aktiivisen ja pitkäaikaisen puheenjohtaja Kaivolan ansiosta vakuutettujen asemaan yleisemminkin saatiin vähitellen parannusta. Haittaluokitusuudistuksessa v. 2016 CRPS otettiin valtioneuvoston asetukseen mukaan itsenäisenä vammakuvauksena, tosin jonkinlaisena kompromissina, jossa vakuutusala pystyi vaikuttamaan haittaluokkien suuruuteen vakuutettujen edun vastaisesti.
Olen urani aikana eri vakuutuslajien puitteissa selvittänyt, tutkinut ja ajanut eri oikeusturvaelimissä arviolta useita satoja CRPS-tapauksia tai muita hermokiputapauksia, joissa CRPS:n diagnostiset kriteerit eivät aivan täyty.
Olen huomannut asianajotyössäni, että vakuutusala näyttäisi viimeisen parin vuoden aikana käynnistäneen aktiivisen kampanjan saadakseen CRPS-potilaiden korvauksia kautta linjan pienemmiksi. Mm. CRPS-potilaiden päivittäiselle toimintakyvylle hyvin olennaisen fysikaalisen hoidon korvattavuutta on ryhdytty havaintojeni mukaan karsimaan todennäköisesti systemaattisesti.
Varsinaiset perustelut kantelulle
Sofia Tuomi vammautui työtapaturmassa saaden lonkkavamman ja vaikean CRPS-hermokiputilan (YLE:n linkit lopussa).
Vakuutusyhtiö Fennia maksoi ensin korvauksia, mutta katkaisi sitten niiden maksamisen. Fennia teki Tuomesta myös rikosilmoituksen törkeästä petoksesta / sen yrityksestä. Kaksi jutun syyttäjää olivat katsoneet, ettei rikosta ollut aihetta epäillä, mutta Fennian kantelun johdosta apulaisvaltakunnansyyttäjä – mielestäni harhautui – ajamaan asiaa veronmaksajien laskuun oikeudessa.
Fennia väitti perusteettomasti Tuomen koettaneen saada vilpillisesti yli 1 miljoona euroa vakuutuskorvauksia syyllistyen törkeään petokseen ja/tai sen yritykseen.
Kanta-Hämeen käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet maaliskuussa 2026, kuten pitikin.
Oikeudessa ilmeni, että Fennia mm. seurasi Tuomen sosiaalista mediaa ja käytti vakuutusetsiviä, jotka seurasivat salaa vahingonkärsineen arkielämää.
Tämän kantelun ydin on se, että oikeudessa ilmeni Fennian manipuloineen todisteita esittäen oikeudelle vain itselleen edulliset osat vakuutusetsivien salaa kuvaamista videoista, mutta ei niitä, joissa Tuomi näytti kivuliaalta ulospäinkin ja liikkui vaivalloisesti portaissa.
Pidän Fennian menettelyä lainvastaisena. Mediatietojen perusteella arvioituna lainvastaisesta menettelystä aiheutui Tuomelle selvästi oikeudenloukkaus ja vahinkoa.
Työtapaturmien korvaaminen on lakisääteistä toimintaa, ja vakuutusyhtiöitä sitovat työtapaturma- ja ammattitautilain lisäksi osaltaan mm. hallintolaki, hyvä vakuutustapa ja rikosasiassa tietenkin rikoslaki sekä oikeudenkäymiskaari ja laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa. Asianomistajalla on, eli tässä tapauksessa Fennialla oli, totuudessapysymisvelvollisuus.
Tuomion perusteella näyttää siltä, että apulaisvaltakunnansyyttäjä erehtyi nostamaan syytteen, sen takia koska Fennia oli toimittanut todisteiksi vakuutusetsivien salaa Sofia Tuomesta kuvatuista videoista vain ne pätkät, joissa hänen kiputilansa ja sen vaikutus toimintakykyyn ei näy selvästi ulospäin, mutta jätti toimittamatta samana päivänä kuvatut osuudet, joissa Tuomi tarvitsi vammautuneen lonkkansa ja siinä olevan hermokiputilan takia toisen henkilön apua portaita noustessaan ja joissa hän ulkopuolisen silminkin näyttää kärsivän alaraajan toimintakykyä haittaavasta hermokivusta.
Henkilövahinkojen korvaamiseen elimellisesti liittyvät lääketieteelliset asiat vaativat juristeilta erikoisosaamista, minkä Fennia hyvin tietää aihepiirin ammattimaisena toimijana. Valtakunnansyyttäjä ei mahdollisesti ole hallinnut asian lääketieteellistä puolta riittävän hyvin ja Fennia on siten saanut harhautuksen menemään läpi.
Epäilyni mukaan Fennian vakuutusetsivien hankkimien videotodisteiden toimittaminen syyttäjälle ja sitä kautta tuomioistuimelle on ollut selvästi vilpillistä ja lainvastaista, kun todisteista on tarkoitushakuisesti jätetty pois syytettä vastaan puhuvat osat.
Fennia on työtapaturmavakuutusasiaa käsitellessään hoitanut lakisääteistä tehtävää virkavastuulla. Rikosasiassa Fennialla asianomistajana edustajineen on ollut totuudessapysymysvelvollisuus. Tuomiosta ilmenevien osatotuuksien toimittaminen todisteiksi on epäillysti mitä ilmeisimmin rikkonut oikeudenkäymiskaaren totuudessapysymysvelvollisuutta, hallintolain puolueettomuutta ja asian tasapuolista selvittämisvelvollisuutta koskevia säännöksiä, hyvää vakuutustapaa sekä mahdollisesti muitakin normeja.
Sen lisäksi, että Fennian vastuu yhteisönä tulee selvittää, tulee myös todisteiden manipulointiin ja toimittamiseen viranomaisille osallistuneiden Fennian palveluksessa olleiden henkilöiden mahdolliset henkilökohtaiset vastuut selvittää.
Sofia Tuomen tapauksessa on vahvasti epäiltävissä, että Fennia oli lähtenyt valtion laskuun hakemaan rikosoikeuden keinoin ennakkotapausta, jolla se onnistuessaan olisi päässyt maksamasta korvauksia muillekin CRPS-potilaille, kuin vain Tuomelle. On vahvasti epäiltävissä, että Fennian motiivi rikostutkinnan käynnistämiselle ja vilpilliselle menettelylle todistelun suhteen on mitä ilmeisimmin ollut Tuomelle maksettavan miljoonakorvauksen välttämiseni lisäksi pelotella muita CRPS-potilaita, jotteivät he edes uskaltaisi hakea korvauksia.
On vahva epäily, että Fennia on välillisesti tavoitellut jopa kymmenien miljoonien eurojen hyötyä menettelyllään pidemmällä aikavälillä. Epäillyllä Fennian tekemällä rikoksella tavoiteltu hyöty on siis paitsi käänteisesti yhtä suuri kuin Virran väitetysti tavoittelema hyöty, mutta sen lisäksi potentiaalisesti jopa kymmeniä kertoja suurempi. Suomen mittakaavassa tällaisen rikoshyödyn tavoittelu ylipäätään millään rikoksella saatikka todisteiden vääristelyllä on täysin ennenkuulumatonta.
Lopuksi
Turha oikeudenkäynti oli erittäin laaja ja veronmaksajille kallis. Valtion tulisi oikeudenkäynnissä ilmi tulleiden seikkojen perusteella vaatia Fenniaa korvaamaan aiheuttamansa vahinko valtiolle takaisin.
Suuntaus on äärimmäisen huolestuttava vahinkoa kärsineiden vakuutettujen oikeusturva kannalta yleisestikin, ja toivottavasti tapaus jää rikosoikeudellisesti ainutkertaiseksi.
Fennian toiminta on aiheuttanut aiheestakin huolta tapaturmissa vammautuneissa hermokipupotilaissa yleisemminkin. Toimistooni on ottanut yhteyttä YLE:n jutut lukeneita huolestuneita ja stressaantuneita CRPS-potilaita, jotka pelkäävät, saavatko hekin kenties vakuutusetsivät ja syytteet niskaansa.
Hermokipupotilaat ovat muutenkin hyvin heikossa asemassa ja psyykkisen paineen alla oireidensa ja päivittäisen toimeentulonsa sekä taloudellisten ongelmiensa kanssa. Hermokivut aiheuttavat miltei kaikille potilaille reaktiivisia psyykkisiä ongelmia, mikä on lääketieteessä hyvin tunnettu ilmiö ja tietysti ihan maalaisjärjellä helposti ymmärrettävissä.
Jos syyttömiä potilaita vielä aletaan laajamittaisemmin vakuutusyhtiöiden toimesta jahtaamaan käyttäen salaa vakuutusetsiviä ja tekemällä heistä rikosilmoituksilla, ollaan menossa ihmis- ja perusoikeuksienkin näkökulmasta pahasti karikolle. Suomen kaltaiseen oikeusvaltioon tällainen ei sovi.
Jo pelkkä korvausten epääminen tai liian pienten korvausten maksaminen on usein vakuutusyhtiöiltä CRPS- / ja muissa hermovauriotapauksissa väärin. Kielteisten korvauspäätösten tekemisen täytyy olla riittävä toimenpide vakuutusyhtiöiden puolelta, mikäli yhtiöt katsovat, ettei tietyllä henkilöllä ole oikeutta vakuutuskorvauksiin. Vakuutettujen kontolle jää valittaa korvauspäätöksistä käytettävissä olevia keinoja käyttäen, mikä sekin on monille sairaille ihmisille hyvin haasteellista, etenkin ilman asiantuntevaa lakiapua. Rikollisiksi vaikeista kivuista kärsiviä ihmisiä ei saa aiheetta epäillä.
Vakuutusetsivien toiminnasta tulisi myös säätää lailla, että tällainen vakuutusyhtiöiden vilpillisen toiminnan mahdollisuus vähenisi ja toimintaa voitaisiin valvoa.
Pyydän eduskunnan oikeusasiamiestä toimivaltansa rajoissa määräämään vakuutusyhtiö Fennialle lainvastaisesta menettelystään ankarimmat mahdolliset seuraamukset. Vaikken ole asiassa Sofia Tuomen asiamies, niin pyydän oikeusasiamiestä ex officio myös ottamaan kantaa Fennian velvollisuuteen korvata hänelle oikeudenloukkauksesta aiheutunut vahinko.
Ylen artikkelit tuomiosta:
Kohteliaimmin
Joni Siikavirta
varatuomari, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja