Magneettitutkimusten merkityksestä vakuutusasioissa – onko löydösten syy tapaturma vai sairaus? 31.5.2026

Helsingin Sanomat uutisoi (19.3.2026) otsikolla ”Melkein jokaisen yli 40-vuotiaan olkapää näyttää rämältä”. Helmikuussa 2026 Jama Internal Medicine -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa ilmeni, että melkein jokaisella yli 40-vuotiaalla suomalaisella näkyy kiertäjäkalvosimen muutoksia olkapään magneettikuvissa.

Tämä aihepiiri on erittäin tuttu vakuutusyhtiöiden päätöksistä, jotka koskevat erilaisten tapaturmavammojen jälkitilojen korvattavuutta. Aiemmin oireeton henkilö vammautuu tapaturmaisesti ja esim. olkapää tai kaularanka alkaa oireilla. Oireilu pitkittyy johtaen toimintakyvyn alenemaan ja jopa työkyvyttömyyteen. Vakuutusyhtiö kustantaa magneettitutkimuksen, jossa yleensä nähdään tapaturmaperäisten muutosten lisäksi erilaisia rappeumamuutoksia. Vakuutusyhtiöt vetoavat näihin sairausperäisiksi katsottuihin löydöksiin pitkittyneen oireilun syynä ja katsovat, ettei syy-yhteyttä liikennevahinkoon, työtapaturmaan tai muuhun vakuutustapahtumaan olisi. Korvausten maksu katkaistaan.

Magneettitutkimukset ovat ikään kuin liian tarkkoja. Niistä tulkitsija voi nähdä sen mitä haluaa nähdä. Se seikka, ovatko löydökset rappeumaperäisiä vai tapaturmaperäisiä, on usein hyvin tulkinnanvarainen. Jos radiologille ei kerrottaisi, mitä potilaalle on tapahtunut, ei vammaperäisiä ja sairausperäisiä muutoksia välttämättä olisi mahdollista erotella. Tästä seikasta olen kuullut kokenutta radiologia aikoinaan oikeudessakin.

Vaikka on selvää, että oireilu alkoi nimenomaan tapaturmasta, niin syy-yhteys halutaan kiistää vakuutusyhtiössä. Nämä asiat ovat tulkinnanvaraisia, eikä vakuutusyhtiöiden päätöksiä kannata niellä purematta, jos vahinko on vakava ja aiheuttaa esim. ansionmenetyksiä. Valitukset kannattaa perustella huolella ja kuvantamistutkimusten tulokset kaiken muun selvityksen ohella arvioida tarkasti aihepiirin tuntevan juristin avustuksella. Valituksessa tulee saattaa todennäköiseksi, ettei rappeumaan viittavilla kuvantamislöydöksillä ole kliinistä merkitystä, vaan että oireilu todennäköisemmin johtuu tapaturmavammojen jälkitilasta.

Kuvantamistutkimustulosten sijaan muilla seikoilla ja olosuhteilla saattaakin olla enemmän merkitystä vahingon korvattavuuden kannalta. Vahingon korvattavuus on viime kädessä oikeudellinen kysymys, jossa otetaan huomioon kaikki muutkin seikat ja olosuhteet. Kysymys on oikeudellisesta näytön arvioinnista.

Joni Siikavirta
Varatuomari, toimitusjohtaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakiasiaintoimisto Suomen Potilasvahinkoapu Oy