Yksikin turha synnytysvahinko on liikaa – Iltasanomat haastatteli varatuomari Joni Siikavirtaa 25.6.2026

Iltasanomat julkaisi 24.6.2026 artikkelin, jossa käsitellään synnytysvahinkoja – potilasvahingoista äärimmäisimpiä. Iltasanomat haastatteli artikkeliin varatuomari Joni Siikavirtaa. Siikavirta on nostanut aihetta julkiseen keskusteluun jo vuosien ajan. Hän on korostanut, että yksikin vältettävissä ollut synnytysvahinko on liikaa. Näkemyksen jakaa myös artikkelissa haastateltu Potilasvakuutuskeskuksen potilasturvallisuuslääkäri Morag Tolvi.

Artikkelissa kerrotaan Virpi Hällströmin ja hänen poikansa Juliuksen  potilasvahinkotapauksesta. Siikavirta toimi asiassa Hällströmin lakimiehenä. Julius menehtyi pian syntymän jälkeen. Hällström kertoi kokeneensa synnytyksen aikana vahvaa huolta, mutta hänen huoliaan ei kuunneltu. Lisäksi hänelle aiheutui synnytyksessä vakavia repeämiä sekä lantion ja lonkan alueen vammoja, jotka todettiin vasta vuosia myöhemmin kipujen kroonistuttua. Hän on ollut työkyvytön vahingosta lähtien ja saanut apua surun käsittelyyn muun muassa terapiasta ja Käpy ry:stä.

Siikavirran mukaan synnytysvahingot ovat kaikkein vakavimpia potilasvahinkoja sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Lapsen kuolema tai pysyvä vammautuminen potilasvahingon seurauksena on äärimmäinen tragedia, ja vakavasti vammautuneen lapsen elinikäiset korvaukset voivat nousta useisiin miljooniin euroihin.

Siikavirralla on 23 vuoden kokemus potilasvahinkoasioista, ja ennen oman toimistonsa perustamista hän työskenteli yli neljä vuotta Potilasvahinkolautakunnassa lakimiehenä.

Hänen kokemuksensa mukaan monissa synnytysvahingoissa yhteinen nimittäjä on se, ettei odottavan äidin huolia oteta riittävän vakavasti. Riskitekijöitä, kuten ahdasta lantiota, suurikokoista sikiötä tai heikkeneviä sikiön sykkeitä, ei aina huomioida asianmukaisesti. Myös vanhempien toiveita sektiosta saatetaan sivuuttaa, ja viivästynyt sektiopäätös voi johtaa lapsen hapenpuutteeseen ja pysyvään vammaan.

Potilasvakuutuskeskuksen mukaan Suomessa tapahtuu vuosittain keskimäärin 10–15 vakavaa lapsiin kohdistuvaa synnytysvahinkoa, joista noin puolet liittyy hapenpuutteeseen. Tolvin mukaan ongelmat liittyvät usein synnytyksen pitkittymiseen, synnytyksen etenemisen puutteelliseen seurantaan tai liian hitaaseen päätökseen siirtyä keisarileikkaukseen. Vakavista vahingoista noin kolmasosa aiheuttaa lapselle tilapäistä haittaa, kolmasosa pysyvää haittaa ja loput johtavat lapsen kuolemaan. Vuonna 2025 korvattiin yhteensä 49 raskauteen ja synnytykseen liittyvää potilasvahinkoa, mikä vastaa aiempien vuosien tasoa.

Artikkelissa käsitellään myös potilasvahinkoilmoitusten voimakasta kasvua. Vuonna 2025 tehtiin ennätykselliset 10 800 potilasvahinkoilmoitusta, mikä oli 13 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Siikavirran mukaan kasvu liittyy todennäköisesti julkisen terveydenhuollon resurssipulaan ja kiireeseen. Hän arvioi, että samat ongelmat voivat lisätä myös synnytysvahinkojen riskiä, kun synnytyssairaaloita on lakkautettu, välimatkat ovat kasvaneet ja erityisesti pääkaupunkiseudun synnytysyksiköt kärsivät ajoittain ruuhkista.