Jos henkilöllä alkaa ilmetä pelihimoa tai muita impulssikontrollin häiriöitä, kuten yliseksuaalista käytöstä, kannattaa heti pohtia, voiko ongelma liittyä johonkin käytössä olevaan lääkitykseen. Jo vanhastaan mm. Parkinsonin tautiin käytettyjen lääkkeiden tiedetään aiheuttavan pelihimoa, jolla saattaa olla katastrofaalisia seurauksia yksilötasolla.
Aihe on minulle hyvin tuttu jo noin 15 vuoden takaa, jolloin ajoin ja voitin ensimmäisenä Suomessa lääkevahinkovakuutuksesta korvattavaksi Parkinson -lääkkeiden aiheuttamia pelihimotapauksia. Sain lääkevahinkovakuutuksen ensimmäisen kerran myöntämään, että syy-yhteys lääkkeen käytön ja pelihimon välillä oli, ja tapahtuneet katsottiin korvattaviksi lääkevahingoiksi.
Nyt viime aikoina toimistooni on jälleen ottanut yllättävän moni vastaavassa tilanteessa oleva henkilö yhteyttä. Lääkkeet ovat olleet muitakin, kuin Parkinsonin taudin hoidossa käytettyjä.
Olen hoitanut myös tapauksia, joissa korvauksia pelihimosta on maksettu potilasvakuutuksesta silloin, kun pelihimon diagnoosi on viivästynyt. Tämä diagnoosiviivästymisen aikainen oireilu katsottiin myös potilasvahingoksi. Potilasvakuutuskeskus sinänsä myönsi, että pelihimo johtui lääkkeen käytöstä ja että hoitavan lääkärin olisi tullut osata epäillä jossain vaiheessa syy-yhteyttä ja lopettaa / vaihtaa lääkettä.
Lääkevahinkovakuutus ja potilasvakuutus kuitenkin korvaavat vain tilapäisen haitan ja suorat hoito- ym. kulut sekä ansionmenetystä, jos lääkkeen haittavaikutus on aiheuttanut työkyvyttömyyttä.
Pelihimosta kärsineille ihmisille olennaisin asia eli pelimenetykset ovat jääneet korvausten ulkopuolelle, vaikka ajoin nämä asiat lääkevahinkolautakunnassa ja potilasvahinkolautakunnassa, ja pyrin perustelemaan oikeudellisesti, minkä takia nämä pelimenetykset tulisi katsoa olevan suoraa henkilövahinkoon liittyvää vahinkoa ja siten korvattavaa.
Potilasvahinkolautakunta, lääkevahinkolautakunta ja FINEn vakuutuslautakunta eivät kuitenkaan ole hyväksyneet pelimenetyksiä korvattaviksi, vedoten puhtaaseen varallisuusvahinkoon, joka jäisi lautakuntien mukaan vahingonkorvauslain ulkopuolelle.
Pidän tätä erittäin huonona ratkaisuna, koska pelihimoon henkilövahinkona elimellisenä osana tietenkin kuuluvat aina pelimenetykset.
Pelimenetykset ovat paljon suorempaa henkilövahinkoon liittyvää rahallista vahinkoa kuin ansionmenetys, joka kuitenkin tulee korvattavaksi. Ansionmenetyshän on epäsuorempaa ja spekulatiivista, koska henkilö ei ole vielä ansainnut rahojaan ja siitä huolimatta ne tulevat korvattaviksi. Pelimenetyksissä sen sijaan kysymys on siitä, että ihmisellä on jo rahat omanaan ja hän menettää ne. Tällöin mielestäni olisi hyvä syy katsoa, että tämän tyyppiseen henkilövahinkoon, kuten pelihimo liittyvät rahalliset menetykset rinnastettaisiin vahingonkorvauslain mukaisiin kuluihin, jotka vahingonkorvauslaissa on mainittu yhdeksi korvausaiheeksi.
Näyttö pelimenetyksistä oli asiakkaideni tapauksissa selvä ja aukoton. Jotkut asiakkaistani menettivät käytännössä melkeinpä koko omaisuutensa uhkapelaamiseen, jonka lääke heille aiheutti. Tilanne oli asiakkailleni katastrofaalinen taloudellisesti, psyykkisesti ja inhimilliseesti.
Nämä asiat olisi tuolloin ollut aiheellista viedä tuomioistuimiin, jotta olisi saatu asiasta oikeuskäytäntöä, mutta asiakkaillani ei ollut mahdollista ottaa sellaista kuluriskiä mikä oikeudenkäynteihin olisi liittynyt. Asian oikeudellinen tulkinta olisi ennakoimaton. Valitettavasti suoraan lain kirjaimen mukaisesti tulkittuna menestymisen mahdollisuudet ovat hyvin epävarmat. Oikeuskäytäntö olisi uutta vahingonkorvauslain soveltamista.
Tiedossani ei ole, onko Suomessa oikeuskäytäntöä lääkkeen aiheuttamista pelimenetystapauksista. Ulkomailla sitä varmasti on. Mutta täytyy muistaa että Suomen lainsäädäntö on erilainen. Meillä korvattavan henkilövahingon määrittää vahingonkorvauslain 5 luku. Lautakuntaelinten mielestä vahingonkorvauslain 5 luvun mukaiset henkilövahinkoon liittyvät korvausaiheet on lueteltu tyhjentävästi eikä tällainen laventava tulkinta, jota perustelin, olisi mahdollinen.
Itse olen sitä mieltä että tällaisessa tapauksessa, jossa henkilövahinko on nimenomaan sellainen joka väistämättä, pakonomaisesta käyttäytymisestä johtuen aiheuttaa vakavia taloudellisia menetyksiä pakonomaisen uhkapelaamisen takia, kuuluisi korvata nimenomaan pelimenetyksetkin. Tämä olisi lain tarkoituksen mukaista. Lakia säädettäessä ei ole voitu osata ottaa huomioon tällaisia, ilmeneviä erityistapauksia.
Pelihimon lisäksi on ilmennyt, että tietyt lääkkeet aiheuttivat muunkinlaisia impulssikontrollin häiriöitä, kuten yliseksuaalista käyttäytymistä. Vahingon laajuuden kannalta juuri nämä pelihimotapaukset ovat kuitenkin kaikkein vakavimpia.
Jos pelihimoa ilmenee ja jokin lääkitys on käytössä, niin kannattaa pikimmiten ottaa yhteys lääkäriin ja selvittää, voiko lääkitys olla pelihimon syynä ja lopettaa sen käyttö.
Joni Siikavirta
varatuomari
luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakiasiaintoimisto Suomen Potilasvahinkoapu