Asiakkaamme (s. 1976) loukkaantui 24.7.2022 liikennevahingossa liukastuessaan taksista noustessa. Hänelle aiheutui oikean säären murtumat, jotka hoidettiin leikkauksella. ENMG-tutkimuksessa todettiin myös hermovauriot, joiden seurauksena hänelle kehittyi alaraajan CRPS-oireyhtymä eli krooninen hermokiputila. Tämän asiakkaamme kohdalla CRPS ei ole onneksi pahimmasta päästä, mutta alentaa kuitenkin selvästi hänen työ- ja toimintakykyään.
Asiakkaamme työnkuva on pääosin seisten tehtävää asiakaspalvelutyötä. CRPS-kiputila alentaa työkykyä siten, että asiakkaamme pystyy tekemään vain 80 %:sta työaikaa. Hän rajoittaa vahingonkorvausoikeudellisesti asianmukaisesti vahingon määrää tekemällä vammansa kanssa töitä sen, minkä suinkin pystyy. CRPS:n takia sääressä ilmenee sähköiskumaisia kipukohtauksia. Kohtauksien ilmetessä tarvittavat vahvat kipulääkkeet puolestaan vaikuttavat ajatteluun, joten niitä käyttäessään asiakkaamme ei kykene työhönsä.
Vakuutusyhtiö korvasikin alkuun ansionmenetyksen asianmukaisesti, mutta päätti marraskuussa 2024, ettei se enää maksa lainkaan ansionmenetyskorvausta 30.11.2024 jälkeiseltä ajalta. Yhtiö katsoi, ettei asiakkaamme vammansa vuoksi ollut enää lyhennetyn työajan tarpeessa.
Valitimme asiakkaamme puolesta päätöksestä – niin lääketieteellisesti kuin oikeudellisesti – huolellisesti perustellen liikenne- ja potilasvahinkolautakuntaan (LIIPO). Lautakunta katsoi näkemyksemme mukaisesti, että ansionalenemakorvauksen maksamista tuli jatkaa 30.11.2024 jälkeenkin. Lautakunta otti kuitenkin asiaan kantaa vain 31.8.2025 saakka katsoen, että asiakkaamme toipuminen oli edelleen kesken.
Koska asiakkaamme tilanne ja olosuhteet jatkuvat edelleen aiemman kaltaisina, eikä hän CRPS:n takia pysty tekemään täyttä työaikaa, niin vaadimme asiakkaamme puolesta vakuutusyhtiötä tekemään myöntävän päätöksen 1.9.2025 lukien toistaiseksi. Vaadimme, että yhtiö maksaa samaa 20 %:n ansionalenemakorvausta toistaiseksi siihen saakka, kun asiakkaamme on toipunut työkykyiseksi. Vammautumisesta on jo yli 3 vuotta, joten tilannetta voidaan mielestämme pitää vakiintuneena. Työkyvyn alenema on selvästikin jäämässä pysyväksi. Vaadimme, että mikäli hän ei toivu täysin työkykyiseksi, niin ansionalenemakorvausta kuuluu maksaa hänen vanhuuseläkeikäänsä saakka. Aikanaan myös eläkekertymän menetys tulee korvata. Nähtäväksi jää, joudummeko viemään asian vielä uudelleen LIIPOn ratkaistavaksi jatkon osalta. Perusteet valitukselle ovat kuitenkin jo ennestään valmiina olemassa, joten mahdollinen jatkotyö on toimistomme kannalta yksinkertainen.
Tapausreferaatti julkaistu asiakkaamme luvalla.
LIIPO dnro:t LV113/040.00/2025 ja LV/150/4.00.00/2025
Toimistomme hoidettavaksi tulee huomattavan paljon CRPS-kiputilatapauksia suhteessa oireyhtymän yleiseen esiintyvyyteen väestötasolla. Tämä kertoo siitä, että CRPS on vakava, yleensä työkykyä alentava tila, johon vakuutuslaitokset edelleen suhtautuvat turhan kepeästi. CRPS on täysin objektiivisesti todettavissa oleva oireyhtymä ja luotettavasti osoitettavissa. Hermokipujen ohella CRPS-potilaalla saattaa esiintyä mm. ihon värin muutoksia, lämpötilaeroa verrattuna toiseen raajaan, ihokarvojen liikakasvua ja muutoksia kynsissä sekä lihasten surkastumista. Myös osteoporoosia saattaa esiintyä.
Pidin jo vuonna 2006 Pohjoismaiden potilasvahinkolautakuntien konferenssissa esitelmän CRPS:n ja muiden hermokiputilojen korvaamiseen liittyvästä probematiikasta. Työskentelin tuolloin potilasvahinkolautakunnan lakimiehenä. Viimeisten 20 vuoden aikana havaintojeni mukaan onneksi CRPS-potilaiden hoidossa on päästy eteenpäin ja myös korvauskysymykset ovat yleisesti ottaen menneet parempaan suuntaan. Ongelmia vakuutusyhtiöiden kanssa valitettavasti edelleen esiintyy liian paljon. CRPS on vakuutusyhtiöille aina kallis vahinko, koska ansionmenetystä tulee yleensä korvattavaksi.
Joni S.