Liikenne- ja potilasvahinkolautakunta suositti jälleen muutosta Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen toimistomme hoitamassa potilasvahinkoasiassa. Kyseessä on jo kolmas saman asiakkaamme hyväksi annettu ratkaisusuositus samaa potilasvahinkoa koskevassa asiassa. On valitettavaa, että joskus joudutaan käymään läpi useita lautakuntakierroksia Potilasvakuutuskeskusta vastaan.
Asiakkaamme, kliinisenä hammaslääkärinä työskennellyt henkilö, joutui vuonna 2018 kaularankaleikkauksen jälkeen useisiin uusintaleikkauksiin. Hänelle aiheutui vakavia hermovaurioita ja pysyviä toiminnanrajoitteita, joiden vuoksi hän ei enää kyennyt jatkamaan aiemmassa ammatissaan. Asiakkaamme kouluttautui myöhemmin uuteen ammattiin.
Toimistomme oli hoitanut ja voittanut myös asian kaksi aikaisempaa lautakuntakäsittelyä.
Ensimmäisessä ratkaisussaan 8.3.2024 lautakunta katsoi, että asianmukaisella leikkauksen jälkeisellä kaulurihoidolla olisi todennäköisesti voitu välttää kiinnitysmateriaalin irtoaminen, uusintaleikkaukset ja niistä aiheutuneet henkilövahingot. Lautakunta suositti korvausten uudelleenarviointia.
Toisessa ratkaisussaan 22.8.2025 lautakunta hyväksyi toimistomme vaatimuksen siitä, että asiakkaan ansionmenetys vuosilta 2019–2022 tuli korvata hänen aikaisemman kliinisen hammaslääkärin ansiotasonsa mukaisesti. Korvattavaksi tuli myös uudelleenkouluttautumisesta aiheutunut ansionmenetys kyseiseltä ajalta.
Nyt ratkaistavana oli, miten korvauksen perusteena käytettävä vuosityöansio tuli määrittää.
Potilasvakuutuskeskus määritti asiakkaan vuosityöansion käyttäen laskennassa vuosien 2015–2018 ansiotulojen keskiarvoa.
Toimistomme katsoi laskentatavan virheelliseksi. Vuosi 2018 oli poikkeuksellisen huono, sillä asiakkaan työskentely oli keskeytynyt leikkauksen vuoksi. Tämän vuoden toteutuneiden ansioiden huomioiminen sellaisenaan alensi perusteettomasti korvauksen perusteena käytettävää vuosityöansiota asiakkaamme vahingoksi.
Vaadimme, että vuosityöansio määritetään vuosien 2015–2017 vakiintuneiden ansiotulojen perusteella, jolloin vuosityöansio muodostui Potilasvakuutuskeskuksen arvioimaa korkeammaksi.
Potilasvakuutuskeskus oli perustellut omaa laskentatapaansa myös yksityisen hammashoidon Kela-korvausten leikkauksilla sekä koronapandemian vaikutuksilla alan ansiotasoon.
Lautakunta hyväksyi toimistomme keskeiset perustelut.
Lautakunta katsoi, että vuoden 2018 kesken jääneen työskentelyvuoden huomioiminen sellaisenaan vääristi vuosityöansiolaskelmaa epäasianmukaisella tavalla. Kela-korvausten muutokset eivät tässä tapauksessa antaneet riittävää perustetta poiketa tavanomaisesta laskentatavasta. Myöskään pelkkä koronapandemian olemassaolo ilman selvitystä sen konkreettisesta vaikutuksesta asiakkaan ansiotasoon ei oikeuttanut alentamaan vuosityöansioarviota.
Lautakunta suositti yksimielisesti, että Potilasvakuutuskeskus laskee asiakkaan vuosityöansion ja ansionmenetyskorvaukset uudelleen vuosien 2015–2017 ansiotulojen perusteella.
Ansionmenetyskorvaus tulee määrittää sen ansiotason mukaan, jonka vahinkoa kärsinyt olisi todennäköisesti ilman potilasvahinkoa saavuttanut. Korvausta ei voida alentaa pelkkien yleisten toimialaa koskevien oletusten perusteella ilman riittävää selvitystä niiden vaikutuksesta juuri kyseisen henkilön ansioihin.
Tämä tapaus osoittaa myös sen, että myönteinen ratkaisu potilasvahingon korvattavuudesta ei suinkaan tarkoita, että kaikki korvaukset määritettäisiin sen jälkeen oikein. Korvausperusteista ja korvausten määrästä voidaan joskus joutua käymään useita erillisiä muutoksenhakumenettelyjä.
Liikenne- ja potilasvahinkolautakunta, Dnro/203/04.00/2026.
Tapaus julkaistu päämiehemme luvalla.
Hanna Kaisa Heikkilä, potilasvahinkojuristi