Voitimme asiakkaallemme liikennevahingosta lisää ansionmenetyskorvauksia, talem qualem-periaatteesta 4.10.2024

Asiakkaamme (s. 1962) jäi jalankulkijana suojatietä ylittäessään auton töytäisemäksi. Liikennevahingon seurauksena hänelle aiheutui niskan venähdys sekä oikean
hartian ja oikean lonkan venähdykset. Lisäksi hänelle diagnosoitiin myöhemmin traumaperäinen stressihäiriö.

Vahingonkorvausoikeudessa sovelletaan nk. talem qualem -periaatetta. Se tarkoittaa, että henkilö ”on otettava sellaisena kuin hän on”. Periaatteella tarkoitetaan sitä, että vahingonkärsijän erityinen vahinkoherkkyys ei vähennä vahingonaiheuttajan korvausvastuuta.

Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan liikennevahinko-osasto käsitteli hoitamamme asian 18.9.2024 antamassaan ratkaisussa talem qualem– periaatetta liikennevahingon jälkeisten psyykkisten oireiden korvattavuutta pohtiessaan.  Lautakunta totesi, että talem qualem -periaatteen mukaan vahinkoa kärsinyt tulee ottaa korvattavuutta arvioitaessa sellaisena kuin hän on. Mahdollisille yksilöllisille vahinkoalttiutta lisääville tekijöille ei tulisi antaa harkinnassa merkitystä. Lautakunnan pohdinnan mukaan liikennevahingon on kuitenkin oltava yksin riittävä syy vahingon aiheutumiseen. Lautakunta totesi, että mikäli Xn masennuksen ja unettomuuden voitaisiin osoittaa aiheutuneen yksin liikennevahingon perusteellakorvattavuutta ei voitaisi
evätä pelkästään sillä perusteella, että hänellä katsottaisiin olevan yksilöllinen taipumus masennukseen ja unettomuuteen. Lautakunnan hankkimassa asiantuntijalausunnossa oli muun muassa tuotu esiin, että masennuksen ja uniongelmien aiheutumisen taustalla on usein monia syitä. Potilasasiakirjoissa ja Xn omassa vastineessa oli tuotu
esiin, että hänelle on aiheutunut kuormitusta muun muassa vakuutusasian hoitamisesta, oikeudenkäynnistä, pitkittyneistä kivuista sekä liikennevahingon
jälkeisistä taloudellisista huolista. Lautakunta katsoi tässä tapauksessa, ettei käytettävissä olevasta selvityksestä ilmennyt riittävästi osoitusta siitä, että Xn masennus ja unettomuus
olisivat korvausvastuun edellyttämässä syy-yhteydessä liikenneonnettomuteen. Näin ollen masennukseen ja unettomuuteen liittyviä tutkimus- ja hoitokuluja ei tullut korvata
liikennevakuutuksen perusteella.
Lautakunnan pohdinta psyykkisten oireiden osalta oli tässä tapauksessa toimistomme mielestä osin kritisoitavissa. Usein vahingonkärsijöiden tilanne on samankaltainen kuin tässä tapauksessa: vammautuminen aiheuttaa myös taloudellisia huolia, ja pitkät korvausprosessit ovat ahdistavia epävarmuustekijöineen. Nämä seikat kuitenkin ovat oikeusturvaelinten mukaan ikään kuin välillisiä seurauksia vammautumisesta. Siitä, onko tällainen tulkinta oikeudenmukainen, voidaan olla montaa mieltä. Tulkintahan ei noudata toista vahingonkorvausoikeudellista periaatetta: differenssioppia. Taloudellisia ongelmia ja ahdistavaa korvausprosessiahan ei ilman liikennevahinkoa olisi syntynyt, joten aivan yhtä perusteltua olisi ottaa nämäkin seikat huomioon vahinkoa korvattaessa.
Mikäli henkilöllä olisi ollut taipumusta masennukseen ja liikennevahinkovammojen aiheuttamat kivut olisivat olleet ainoa syy masennuksen laukeamiseen, niin korvattavuutta olisi tullut arvioida toisin.
Joka tapauksessa, voitimme lautakunnasta asiakkaallemme lisää ansionmenetyskorvausta noin 11 kuukaudelta, mikä tekee hänen kohdallaan arviolta noin 30.000-40.000 euroa lisäkorvauksia. Asia palautui vakuutusyhtiön käsiteltäväksi korvausten määrittämistä varten. Lisäksi vakuutusyhtiö maksoi jo heti lautakunnalle laatimamme ratkaisusuosituspyynnön saatuaan lisäkorvauksia tilapäisestä haitasta ja tilapäisestä psyykkisestä haitasta sekä psykoterapiakulut. Muutoksenhaku vakuutusyhtiön päätöksiin siis kannatti.

Tapaus julkaistu asiakkaamme luvalla.

LV/1667/04.00.00/2024