Kuten muutaman viikon takaisessa blogikirjoituksessani kerroin, toimistoni kantava ajatus on alusta, vuodesta 2007 lukien, ollut pyrkiä auttamaan heikommassa asemassa olevia ihmisiä ja pyrkiä edes pieneltä osin saamaan maailmaamme oikeudenmukaisemmaksi. Tämä ajatus oli myös jo alun perin 1990-luvulla syy, miksi lähdin opiskelemaan lakimieheksi.
Tämä auttamisen eetos on entisestään vuosien mittaan kohdallani vahvistunut, koska olen nähnyt sen tekevän hyvää sekä itselle että muille. Jokaisen meistä olisi syytä auttaa ensin itseään ja sitten muita sen verran kuin pystyy. Auttamisen pääidea on mielestäni se, että autetaan toisia oppimaan auttamaan itseään. Toiset osaavat toista ja toiset toista. Voimme kaikki oppia toisiltamme jotain. Parasta auttamista on vuorovaikutuksellinen auttaminen, jossa molemmat osapuolet saavat ja antavat apua, eri asioissa. Auttamisesta myös oppii paljon, eli se on hyödyllistä myös auttajalle.
Toimistomme on vuosien mittaan mm. tukenut erilaisia järjestöjä sekä taloudellisesti että antamalla maksutonta konsultaatioapua, sekä esim. pitänyt yleishyödyllisiä esitelmiä erikoisalaamme koskien. Olemme kuukausittain lahjoittaneet pienen summan Unicefille noin 15 vuoden ajan. Kannatusilmoituksia erilaisissa potilasjärjestöjen julkaisuissa on kertynyt vuosien varrella runsaasti. Olemme tukeneet myös nuorisourheilua. Minä ja Hanna Kaisa Heikkilä teimme toistakymmentä vuotta vapaaehtoistyötä Helsingin kaupungille rikosten ja riitojen sovittelussa, jossa ammatillisesta osaamisestamme vahingonkorvausoikeudesta oli paljon hyötyä sovittelutoiminnan asiakkaille. Tällä hetkellä teen viikoittain vapaaehtoistyötä Hurstin Apu Ry:lle, yhteiskuntamme kaikkein heikompiosaisten parissa.
Kannustan meitä jokaista auttamaan toinen toisiamme, siten kuin voimme, kukin omien voimiemme ja mahdollisuuksiemme rajoissa. Kaikkia ei kukaan voi aina auttaa, mutta melkein aina jokainen voi auttaa jotakuta. Ensin kuitenkin pitää auttaa itseään, jotta voi auttaa muita. Joka tapauksessa, auttamiseen riittää usein pienikin ele. Oli se sitten pieni apu naapurille, ihmiselle johon törmäämme kadulla tai vaikka siemeniä pikkulinnuille. Lisäksi kannustan, että pyrkisimme yhdessä erityisesti myös tässä digitaalisessa maailmassamme ennemmin antamaan positiivista kuin negatiivista viestiä toisillemme. Siten saamme samalla myös itsellemme paremman mielen. Auttaminen on aina win-win.
Ystävällisesti
Joni S.