Asiakkaamme (s. 1955) hakeutui hoitoon nilkan vääntövamman takia. Hänellä todettiin virheasentoinen nilkkamurtuma, jossa oli ihorikkoa. Murtuman asento pyrittiin korjaamaan leikkauksella, mutta nilkka meni uudelleen virheasentoon. Korjausleikkauksessa ulkokehräsluu tuettiin ydinnaulalla ja sisäkehräsluu kiinnitettiin kahdella ruuvilla läpivalaisussa. Noin kolmen kuukauden kuluttua nilkka oireili, ja murtuma todettiin luutumattomaksi sekä asennoltaan virheelliseksi. Asiakkaallemme tehtiin uusintaleikkaus, jossa virheasennot korjattiin levy-ruuvikiinnityksellä. Tämän jälkeen nilkka parani tyydyttävästi.
Asiakkaamme haki korvausta potilasvakuutuksesta nilkkamurtuman puutteellisen hoidon takia. Potilasvakuutuskeskus ei nähnyt hoidossa puutteita tai virheitä. Vamma oli vaikea, eikä virheasento ensimmäisessä leikkauksessa ollut PVK:n mukaan vältettävissä.
Veimme asian asiakkaamme puolesta huolellisesti perustellen liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan (LIIPO) tutkittavaksi. Pidimme leikkauksen teknistä toteutusta puutteellisena. Mm. ruuvit oli asemoitu virheellisesti, mikä olisi ollut leikkaus huolellisesti suunnitellen ja toteuttaen vältettävissä. Leikkauksen suunnittelussa ei mielestämme otettu riittävästi huomioon asiakkaamme yksilöllisiä ominaisuuksia. Näkemyksemme mukaan erikoistuvalle, kokemattomalle lääkärille oli annettu liian vaikea vamma hoidettavaksi. Viittasimme mm. uusintaleikkauksessa tehtyihin havaintoihin, joiden mukaan toinen poistettu ruuvi ei ollut edes kulkenut murtumakappaleen kautta. Leikannut erikoistuva lääkäri oli itsekin avoimesti todennut virheen jo leikkauksen aikana. Viittasimme erinäisiin lääketieteellisiin artikkeleihin. Mm. Lääkäriseura Duodecimin mukaan merkittävä syy nilkkamurtumien hoidossa sattuville potilasvahingoille on virhe leikkauksen teknisessä toteutuksessa, kuten tässäkin tapauksessa. Katsoimme, että kyseessä oli selvästi korvattava potilasvahinko.
Lautakunta hankki asiassa ulkopuolisen asiantuntijalausunnon, joka tuki näkemyksiämme. Siitä huolimatta Potilasvakuutuskeskus vielä lautakuntakäsittelyn aikana hankki kaksi uutta omaa asiantuntijalausuntoa ja puolusti vastineessaan lautakunnalle näkemystään, jonka mukaan hoito oli kaikilta osin asianmukaista.
Liikenne- ja potilasvahinkolautakunta arvioi vaatimustemme mukaisesti, ettei leikkauksen tekninen suoritus ollut asianmukainen. Pohjeluun kiinnitys tapahtui ydinnaulaamalla. Pohjeluun asento kääntyi leikkauksessa reilusti varus-virheasentoon ja siirtymä murtumakappaleiden välillä oli 7-10 mm. Toinen sisäkehräsluun ruuveista puolestaan meni murtumalinjasta sisään aiheuttaen murtumakappaleen kääntymisen valgus-virheasentoon. Lautakunnan mukaan uusintaleikkaukselta olisi vältytty, jos niveleen ulottuva nilkkamurtuma olisi asetettu asianmukaisesti paikoilleen ja kiinnitetty anatomiseen asentoon ensimmäisessä leikkauksessa. Kyseessä oli korvattava potilasvahinko.
Lautakunta otti huomioon Potilasvakuutuskeskuksen hankkimissa asiantuntijalausunnoissa esitetyn, mutta katsoi niistä huolimatta, että leikkauksessa ei saavutettu kokeneelta ortopediaan ja traumatologiaan erikoistuneelta lääkäriltä vaadittavaa ammatillista osaamista ja että kyseessä oli korvattava potilasvahinko. Murtuman kiinnityksen asento jäi virheelliseksi, mikä olisi ollut toisin toimien vältettävissä.
Dnro 252/04.00/2024
Potilasvakuutuslakia sovellettaessa leikkaavan lääkärin tosiasiallisella kokemuksella tai taidolla ei ole merkitystä. Jos hoito alittaa nk. abstraktin kokeneen erikoislääkärin taitotason, ja siitä aiheutuu ylimääräistä vahinkoa, kysymyksessä on lain mukaan korvattava potilasvahinko. Tässä tapauksessa kritisoimme juuri sitä, että liian vaikeasti hoidettava vamma oli annettu kokemattoman, vasta erikoistuvan lääkärin vastuulle.