MTV3:n ”Viiden jälkeen” -ohjelma kävi tänään toimistollamme haastattelemassa minua. Aiheena oli se, miten julkisen terveydenhuollon leikkaukset mahdollisesti tulevat vaikuttamaan potilasvahinkojen ilmaantuvuuteen.
Eipä tämän asian arvioiminen kristallipalloa vaadi. On selvää, että resurssien vähenemisestä johtuva kiireisyys on vahvastikin omiaan lisäämään potilasvahinkojen määrää. Toisaalta voi tietysti ajatella, että jos hoitotoimenpiteiden lukumäärä säästöjen takia vähenee, niin hoidossa aiheutuvien potilasvahinkojenkin määrä voi vähetä. Jos ei tehdä mitään, niin vahinkojakaan ei pääse syntymään, sillä tekevälle tunnetusti sattuu.
Hoidettavien sairauksien diagnoosien viivästymistapaukset saattavat lisääntyä. Tyyppitapauksena vakavammista odotettavissa olevista vahingoista näkisin esim. aivoinfarktien diagnosoinnin ja hoidon viivästymisestä johtuvat vahingot, joita nykyiselläänkin tapahtuu liikaa. Näissä vakavat pysyvät vammautumiset olisivat usein vältettävissä nopealla hoidolla.
Kun niukkuutta joudutaan jakamaan, potilaiden asianmukaisen priorisoinnin merkitys korostuu olennaisesti. Joskus tärkeintä olisi hoitaa ensin ”hiljaisin potilas”, mikä saattaa jäädä kiireessä huomaamatta.
Lohjan synnytyssairaala suljettiin juuri. Synnytysvahingot ovat potilasvahingoista äärimmäisimpiä. Säästöjä toteutettaessa niiden estäminen on mielestäni erittäin tärkeää. Yhtäkään menoleikkauksista johtuvaa ylimääräistä synnytysvahinkoa ei saa tapahtua. Jos syntyvä lapsi vammautuu potilasvahingon takia loppuiäkseen siten, ettei hänestä koskaan elämässään työkykyinen, kyse on usein – paitsi äärimmäisestä inhimillisestä tragediasta – myös yhteiskunnallisesti kalleimmasta mahdollisesti vahingosta. Potilasvakuutuskorvaukset voivat näissä nousta parin miljoonan euron luokkaan, ja lisäksi kansantaloudellisesti ajatellen, henkilön tuottavan työpanoksen menetyksestä tulee vielä toinen iso hintalappu vahingolle.
Joni S.