Päämiehemme joutui vuonna 2007 moottoripyöräonnettomuuteen, jossa hän sai mm. vasemman käden hermovamman, jonka seurauksena hän tuli työkyvyttömäksi aiempaan koneasentajan työhönsä. Liikennevakuutusyhtiö uudelleenkoulutti päämiehemme kone- ja tuotantotekniikan insinööriksi, mutta päämiehemme ei onnettomuuden jälkeen mm. vaikeista kivuista johtuen työllistynyt. Vakuutusyhtiö korvasi hänelle vuosia ansionalenemakorvausta hänen aiemman ansiotasonsa ja kone- ja tuotantotekniikan insinöörin välisen laskennallisen ansiotason erotuksena, siihen saakka kunnes vakuutusyhtiö katsoi, ettei laskennallista ansionalenemaa enää kone- ja tuotantotekniikan insinöörin kokemus- ja ansiotason laskennallisen nousun seurauksena enää jäänyt.
Sittemmin päämiehen yläraajan hermokipuoireilu paheni entisestään, ja lääkäri katsoi hänet vuonna 2023 kokonaan työkyvyttömäksi. Päämies haki liikennevakuutuksesta ansiomenetyskorvausta. Riidanalaisessa päätöksessään liikennevakuutusyhtiö katsoi, ettei päämiestämme voitu pitää kokonaan työkyvyttömänä kone- ja tuotantotekniikan insinöörin työhön eikä yhtiö maksanut korvausta ansionmenetyksestä lainkaan enää 1.1.2024 alkaen.
Veimme asian päämiehemme puolesta huolellisesti perustellen liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan (LIIPO) tutkittavaksi. Esitimme näyttöä käden erittäin huonosta toimintakyvystä sekä vaikeista kivuista ja totesimme, että vakuutusyhtiön näkemys täydestä työkyvystä oli yksiselitteisesti väärä. Päämiehellämme ei ollut vammojensa takia reaalista työkykyä mihinkään työhön. Perustelimme mm., että oli erittäin vaikea keksiä mitään sellaista työtä, jota päämiehemme voisi vaikeine kipuineen tehdä. Kädellä ei voinut edes kirjoittaa tai käyttää tietokonetta. Oli myös erittäin epätodennäköistä, että kukaan palkkaisi näin vajaakuntoista, 50-vuotta täyttänyttä henkilöä, joka oli ollut pois työelämästä 17 vuoden ajan. Nykykunnossaan päämiehellämme ei ollut myöskään edellytyksiä ammatilliseen kuntoutukseen. Vaadimme myös pysyvän haitan haittaluokan korotusta luokasta 8 luokkaan 9-10.
Lautakunta totesi ratkaisussaan vaatimustemme mukaisesti, että kun huomioidaan pysyvät liikennevahinkoon syy-yhteydessä olevat toiminnanrajoitteet, vahinkoa kärsineen ikä, koulutus sekä työkokemus, tuli päämiestämme pitää työkyvyttömänä 100 %:n korvausasteella kaikkeen työhön, jota häneltä kohtuudella voitaisiin edellyttää. LIIPO sovelsi tässä vahingonkorvauslain säännöksiä oikein, eli vammautuneen yksilökohtaiset olosuhteet tulee huomioida työkykyä arvioitaessa. Päämiehellämme ei voida myöskään arvioida olevan edellytyksiä ammatilliseen kuntoutukseen. Lautakunta suositti, että päämiehellemme tulee korvata täysi jatkuva ansionmenetyskorvaus 1.1.2024 alkaen. Lisäksi lautakunta suositti pysyvän haitan lisäkorvausta 1 haittaluokan verran, kuten olimme vaatineet.
Taloudellinen voitettu intressi asiassa on päämiehellemme erittäin merkittävä, sillä ansionmenetys tulee korvata hänelle liikennevakuutuksesta hänen eläkeikäänsä saakka. Laskennallinen ansionmenetys on n. 55.000-60.000 euroa vuodessa. Eläkeiän jälkeen myös eläkekertymän menetys tulee korvata. Voitettu intressi kasvaa siten satojen tuhansien eurojen suuruiseksi.
Dnrot LV/757/04.00.00/2025, LV/758/04.00.00/2025
Tapaus julkaistu päämiehemme luvalla.
Tapaus osoittaa, että jos liikenne-, potilas-, tai lääkevahingossa saa vamman, joka aiheuttaa työkyvyn alenemaa ja ansionmenetystä, kannattaa ehdottomasti kääntyä aiheeseen erikoistuneen lakiasiaintoimistomme puoleen heti huonon vakuutusyhtiön päätöksen saatuaan. Kysymys saattaa olla sadoista tuhansista euroista, joihin on oikeus, mutta jotka voivat jäädä ilman ammattitaitoista asian ajoa saamatta.