Radiossa uutisoitiin 9.9. taajaan Potilasvakuutuskeskuksen tilastotiedoista. Korvauksia maksettiin viime vuonna noin 25 miljoonaa euroa. Sitä ei kerrottu, että potilasvakuutusjärjestelmän menot ovat pysyneet vuodesta 2014 lukien samoina ja jopa pienentyneet viime vuosina. Kulut – mukaan luettuna järjestelmän hoitokulut- ovat jatkuvasti yhteensä noin 40 miljoonaa euroa vuodessa. Olen jo vuosia julkisesti arvioinut, että potilasvakuutusjärjestelmän kokonaishinta on lyöty lukkoon ja korvausratkaisut muotoillaan väkisin näihin puitteisiin, piittaamatta siitä, menevätkö ratkaisut vahingonkorvausoikeudellisesti oikein. Toisin sanoen hylkäysten määrä kasvaa ja/tai vahingonkärsineille maksettavia korvauksia pienennetään vuodesta toiseen, jotta kokonaiskulut eivät nouse. Järjestelmä on terveydenhuollolle hyvin halpa.
Käsitykseni korvauspäätösten leipomisesta väkisin ennalta budjetoituun muottiin ei voinut olla tulematta mieleeni, ja saatoinpa hieman mielessäni sarkastisesti naurahtaakin, kun selvittelin radiouutiset taustalla pyörien erästä uutta, juuri pöydälleni hoidettavaksi tullutta potilasvahinkotapausta. Asiassa PVK on sinänsä myöntänyt, että kyseessä on korvattava potilasvahinko: ennalta suunnitellussa jalan asentovirheen leikkauksessa ehdittiin katkaista luut, kun huomattiin, ettei tarvittavaa ydinnaulaa ollut käytössä. Leikkausmenetelmä vaihdettiin ”lennosta” riskialttiimpaan levykiinnitykseen. Levy petti pian leikkauksen jälkeen ja kuukauden päästä asiakkaallemme jouduttiin tekemään korjausleikkaus. Tämän jälkeen luun katkaisukohta ei kuitenkaan lähtenyt luutumaan, vaan on nyt edelleen liki vuoden kuluttua edelleen kunnolla luutumatta. Viemme asian LIIPOon ja tutkitutamme huolellisesti sen, mikä kaikki ylimääräinen vahinko kuuluu korvata.
Se mikä ”hieman kummeksutti* minua, oli PVK:n korvauspäätöksessään esittämä väite siitä, että luutumattomuuden syy-yhteyttä ja siitä johtuvaa työkyvyttömyyttä ei vielä voitaisi arvioida, ennen kuin hoitotulos on selvillä ja asiakkaamme on kyennyt palaamaan työhönsä.
Väite on niin epälooginen ja niin lakiin perustumaton, kuin vain voi olla. Sillä seikalla, milloin asiakkaamme toipuu työkykyiseksi, ei voi olla mitään tekemistä sen kanssa, mistä luutumattomuus lääketieteellisesti ja vahingonkorvausoikeudellisesti arvioiden johtuu. Eihän asioilla ole mitään yhteyttä keskenään.
Tämä PVK:n väite paljastaa mainiosti rivien välistä sen, että PVK:ssa mietitään syy-yhteyskysymyksiä raha edellä. Tämä ei tietenkään ole potilasvakuutuslain eikä vahingonkorvauslain mukaista. Korvattavaksi tulevan vahingon määrä ei saa vaikuttaa siihen, katsotaanko vahinko korvattavaksi. Rivien välistä pystyi siis lukemaan, että jos asiakkaamme toipuisi nopeasti työkykyiseksi, eikä ansionmenetyksestä tulisi paljoa maksettavaa, niin PVK voisi katsoakin hidastuneen luutumisen potilasvahingosta johtuvaksi. Mutta jos luutuminen ja sen myötä työkyvyttömyys pitkittyy ja tulee kalliiksi, niin PVK kiistää syy-yhteyden potilasvahinkoon.
Tämä ajattelutapa on nurinkurinen ja lainvastainen, mutta omien havaintojeni mukaan vakuutusyhtiöt valitettavasti tekevät usein juuri näin. Mitä kalliimpi vahinko, sitä hanakammin korvausvastuu kiistetään ilman lääketieteellisiä ja oikeudellisia perusteita. Pienet, muutaman satasen esinevahingot kyllä saatetaan korvata jo samana päivänä puhelinsoiton perusteella ja antaa mielikuva avokätisyydestä asiakastyytyväisyyden kannalta ja uusien asiakkaiden saamiseksi.
Joni S.
(Tapahtumatiedoista kerrottu tässä anonyymisti asiakkaan luvalla.)
Potilasvakuutuskeskuksen käsittelytunnus PL-2025-1400-105
* Yli 22 vuotta päätyökseni Potilasvakuutuskeskuksen ja muiden vakuutusyhtiöiden päätöksiä ja menettelytapoja tutkineena mikään ei tosiasiassa kummeksuta minua näihin asioihin liittyen.