Vuonna 2024 Potilasvakuutuskeskukselle (PVK) tehtiin 9518 potilasvahinkoilmoitusta, mikä on samaa luokkaa kuin edellisinä vuosina. Ilmoitusten määrä on palannut koronapandemiaa edeltäneelle tasolle. Pandemian aikana hoitotoimenpiteitä tehtiin vähemmän, jolloin myöskään hoitovahinkoja ei päässyt sattumaan.
Korvattaviksi vahingoiksi arvioitiin vain 1766 tapausta eli 20,7 % kaikista ratkaistuista tapauksista. Näin ollen myöntöprosentti on pienentynyt ja hylkäysprosentti (ennätykselliset 79,3%) on kasvanut entuudestaan vuosiin 2016-2023 verrattuna, mitä toimistomme pitää erittäin arveluttavana. Liki 80 % on mielestämme aivan liian korkea hylkäysprosentti.
Potilasvakuutusjärjestelmän menot ovat pysyneet vuodesta 2014 lukien samoina ja jopa pienentyneet viime vuosina. Kulut – mukaan luettuna järjestelmän hoitokulut- ovat jatkuvasti yhteensä noin 40 miljoonaa euroa vuodessa. Potilaille maksettavien korvausten osuus on noin 25 miljoonaa. Tämä kulujen vakiintuneisuus kiinnittää huomiota erityisesti inflaation ja sen vuoksi, että pysyvistä potilasvahingoista kärsivien henkilöiden määrän ja samalla heille jatkuvina maksettavien korvausten pitäisi kumuloitua vuosi vuodelta, koska koko potilasvakuutusjärjestelmä on ollut voimassa vasta 38 vuotta. Olisi loogista ja luonnollista, että korvausmeno ja toiminnan kulut kasvaisivat tasaisesti vuosittain.
Potilasvakuutusjärjestelmä on yhteiskunnalle erittäin halpa, mutta se ei saa olla liian halpa potilaiden vahingoksi. Kuten olemme julkisuudessa jo vuosien ajan tuoneet esiin, toimistomme mielestä näyttää siltä, että potilasvakuutusjärjestelmän kokonaishinta onkin lyöty lukkoon ja korvausratkaisut muotoillaan väkisin näihin puitteisiin, piittaamatta siitä, menevätkö ratkaisut vahingonkorvausoikeudellisesti oikein. Toisin sanoen hylkäysten määrä kasvaa ja/tai vahingonkärsineille maksettavia korvauksia pienennetään vuodesta toiseen, jotta kokonaiskulut eivät nouse.
Potilasvakuutuskeskuksen johtaja tarjoaa vuosiraportissaan 2024 selitykseksi mm. sitä, että osa ansionmenetyskorvauksista saavista saavuttaa vuosittain vanhuuseläkeiän, ja korvausmäärät heidän osaltaan laskevat. Tämä selitys ei näytä loogiselta, koska järjestelmän alkuaikoina vahinkoja ilmoitettiin huomattavasti vähemmän. Looginen selitys korvausmenon pienenemiselle sen sijaan on hylkäysprosentin jatkuva kasvu. Varman tiedon saaminen ansaitsisi ulkopuolisen tahon tekemää analyyttistä tutkimista.
Toimistomme korostaa, että vakuutusyhtiön asemassa olevan Potilasvakuutuskeskuksen kielteisiin korvauspäätöksiin on aiheellista suhtautua kriittisesti. Erityisesti yleisen hylkäysprosentin noustua entuudestaan, päätöksestä kannattaa valittaa aina, mikäli niiden perustelut eivät tyydytä. Potilasvahinkoasioissa muutoksenhaku on usein vahingonkärsineelle hyödyllistä.
Potilasvakuutuskeskuksen tiedote löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta https://www.pvk.fi/pvk/tilastot-ja-julkaisut/pvkn-vuosiraportit/
Joni S.