Toimistomme voittama tapaus – Aivokammiosuntin toimintahäiriön diagnoosi viivästyi aiheuttaen epileptisiä kohtauksia, sydämen pysähtymisen ja elvytystilanteen
Asiakkaallamme (s. 1985) on synnynnäinen Dandy Walker -oireyhtymä, jonka vuoksi hänellä on pysyvä aivokammiosuntti. Hänet oli 21.12.2022 päivällä yllättäen löydetty huoneestaan kaatuneena, ja lattialla oli verta sekä virtsaa. TT-kuvauksen perusteella heräsi epäily sunttiletkun katkeamisesta. Asiassa konsultoitiin yliopistosairaalan neurokirurgia, joka ohjeisti seuraamaan tilannetta. Samana iltana hän sai jälleen tajunnanhäiriökohtauksen, johon liittyi kipuja. Pään MRI-tutkimuksessa 22.12.2022 epäiltiin aivo-selkäydinnesteen kierron häiriötä. Uusina oireina tuli tasapainovaikeus ja oikean raajaparin vapina. Asiakkaamme päätettiin siirtää ylipistosairaalaan arviota ja mahdollista sunttirevisiota varten. Ennen siirtoa asiakkaamme sai kuitenkin sydänpysähdyksen, joka johti elvytystilanteeseen. Sydämen toiminta saatiin palautettua. Suntin korjausleikkaus tehtiin päivystyksellisesti.
Asiakkaamme haki korvausta potilasvakuutuksesta viivästyneen diagnoosi ja hoidon perusteella. Potilasvakuutuskeskus katsoi, että asiakkaamme tajuttomuuskohtausta/
Laadimme asiakkaamme puolesta sekä lääketieteellisesti että oikeudellisesti huolellisesti perustellun ratkaisusuosituspyynnön liikenne- ja potilasvahinkolautakunnalle (LIIPO). LIIPO ja sen käyttämä asiantuntijalääkäri päätyivät arvioimaan näkemyksemme mukaisesti, että kyseessä oli sekä kuvantamistutkimusten perusteella että kliinisesti todennäköisimmin suntin toimintahäiriö, joka olisi vaatinut välittömiä jatkotoimenpiteitä. Asiakkaamme olisi tullut siirtää yliopistosairaalaan viimeistään TT-kuvantamisen jälkeen.
LIIPO totesi, että yliopistosairaalan konsultaatiosta huolimatta hoitovastuu oli edelleen lähettävällä sairaalalla, vaikka konsultaatiovastauksen oikeellisuudesta vastaakin lähtökohtaisesti konsultaation antanut hoitolaitos.
Lautakunnan asiantuntijalääkäri piti kuitenkin epätodennäköisenä sitä olennaisinta seikkaa, eli että sydämenpysähdykseltä ja elvytykseltä seurauksineen olisi voitu välttyä. Laadimme asiantutijalausuntoon huolellisen vastineen, jossa esitimme asian olevan toisin eli että sydänpysähdys kaikkine seurauksineen olisi todennäköisesti voitu välttää ja siten vahingot kuuluu korvata täysimääräisesti. Lautakunta pyysi yliopistosairaalalta selvityksen liittyen leikkaussalien resurssitilanteeseen 21.12.2022 sekä siitä, kuinka todennäköisesti asiakkaamme olisi ollut mahdollista päästä suntin korjausleikkaukseen sydänpysähdystä. (Aidosta resurssipulasta aiheutuvia vahinkoja ei korvata potilasvakuutuksesta.)
LIIPO antoikin vastoin asiantuntijansa näkemystä oikeudellisesti hyvin perustellun ratkaisun asiakkaamme hyväksi. Lautakunta päätyi arvioimaan, että oli noin 50 %:n mahdollisuus, että toimenpide olisi suoritettu ennen sydämenpysähdystä. Huomioiden kyseisen yliopistosairaalan leikkaussalitilanne tapahtuma-aikaan, lautakunta päätyi pitämään todennäköisempänä, että asianmukaisesti hoidossa toisin toimien suntin korjausleikkaus olisi suoritettu ennen sydämenpysähdystä, ja että kyseessä on korvattava potilasvahinko.
Tapaus osoittaa hyvin, että ratkaisut potilasvahinkoasioissa ovat lopulta aina oikeudellisia, vaikka niiden lähtökohdat ovatkin lääketieteellisiä. Myös asiantutijalausuntoon laatimamme vastine oli omiaan vaikuttamaan siihen, että asia ratkesi asiakkaamme hyväksi asiatuntijalausunnon kielteisestä johtopäätöksestä huolimatta.
LIIPOn mukaan epileptisiltä kohtauksista, sydänpysähdykseltä ja elvyttämiseltä olisi todennäköisesti vältytty.
LIIPO osoitti erinomaista harkintakykyä, kun se ei tyytynyt asiantuntijalääkärinsä kielteiseen arvioon vahingon vältettävyydestä, vaan lähti ex officio – omatoimisesti – selvittämään asiaa laajemmin, pyytäen lisätietoja sairaalan resursseista tapahtuneen aikaan. Tapaus on myös erinomainen osoitus siitä, että asiantuntijalääkärin näkemyksiin ei ole aina syytä tyytyä, vaan nimenomaan oikeudellisesti perustellun vastineen antaminen on yleensä tarpeen. Tässä tapauksessa asiantuntijan näkemyksen kyseenalaistaminen johti asiakkaamme kannalta myönteiseen ratkaisuun. Tällaisissa korvattavuuden rajatapauksissa asianajotyömme vaikutuksellisuus erityisesti korostuu.
Korvattavan vahingon tarkemman laajuuden selvittäminen ja korvausten maksaminen palautuu nyt ensisijaisesti Potilasvakuutuskeskuksen tehtäväksi.
(Dnro/988/04.00/2023)
Tapaus julkaistu asiakkaamme luvalla.