Suomen Kuvalehti otsikoi eilen 1.9. että joka neljäs hoito on turha. Ylidiagnooseihin uppoaa miljardeja euroja, sanoo ylidiagnosointiin perehtynyt professori Kari Tikkinen.
Potilasvakuutuksen näkökulmasta on hyvä tietää, että lääketieteellisesti aiheeton leikkaus on aina korvattava potilasvahinko. Lääketieteellisesti perusteeton toimenpide on siis automaattisesti aina korvattava potilasvahinko jo itsessään, ja lisäksi siitä voi seurata lisää vahinkoa, joka myös kuuluu korvata potilasvakuutuksesta. Paitsi leikkaus itse, myös sen mahdolliset ei-toivotut seuraukset kuuluu korvata potilasvakuutuksesta. Yleensä asia tulee potilasvakuutusjärjestelmän käsittelyyn sen takia, että aiheettomasta leikkauksesta on aiheutunut komplikaatioita.
Yksityisellä puolella on houkutus tehdä halukkaille potilaille toimenpiteitä, joille ei todellisuudessa ole lääketieteellistä tarvetta. Etenkin jos maksajana on potilaan vakuutusyhtiö. Tällaisia toimenpiteitä ovat esim. polven tähystysleikkaukset. V. 2014 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan polven tähystysleikkauksesta ei ole hyötyä potilaille, joiden polvivaivat johtuvat ikääntymiseen liittyvistä nivelmuutoksista. Tutkimus on julkaistu arvostetussa NEJM-tiedelehdessä. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveempi-maailma/suuri-osa-polven-tahystysleikkauksista-turhia
Potilasvakuutuskeskuksen ja potilasvahinkolautakunnan linja on kuitenkin ollut, että yksityisesti tehdyn turhan toimenpiteen hintaa ei kuitenkaan korvata potilaalle potilasvakuutuksesta. Muutoinhan turhien toimenpiteiden laskut ropisisivat virheitä tehneiden lääkäriasemien kassaan potilasvakuutuksen kustannuksella, mikä ei tietenkään olisi oikein. Sen sijaan turhan ja etenkin pieleen menneen leikkauksen hinta on perusteltua vaatia maksettavaksi takaisin kuluttajaoikeudellisin perustein suoraan laskuttaneelta yritykseltä. Tällaisia juttuja tulee toimistomme pöydälle silloin tällöin. Vaadimme asiakkaidemme puolesta leikkauksen hinnan lääkäriasemalta ja leikkauksen seurausten vahingonkorvaukset potilasvakuutuksesta. Mikään ei sinänsä estäisi vaatimasta kaikkia vahingonkorvauksiakin lääkäriasemalta kuluttajapalveluksen virheen perusteella, mutta tarkoituksenmukaisempaa on vaatia ne lakisääteisestä potilasvakuutuksesta. Asialliset lääkäripalveluyritykset suostuvat yleensä palauttamaan leikkaushinnan tai ainakin osan siitä, kun toimistomme ajaa asiaa neuvotteluteitse hyvin perustellen.
Vaikka turhan leikkauksen ja sen seuraukset olisikin maksanut potilaan oma vakuutusyhtiö (erilaiset terveysvakuutukset), niin vahingonkärsijällä on intressi saada vakuutusyhtiön maksamat hoitokululaskut potilasvakuutuksen piikkiin, jolloin ne palautuvat mahdollisten muiden sairauksien ja vammojen hoitokulujen korvaamiseksi. Yksityisissä vapaaehtoisissa vakuutuksissa on vakuutusmäärä eli katto. On siis turha käyttää tätä omaa vakuutusmäärää kattamaan potilasvahinkoa, joka kuuluu lakisääteisen potilasvakuutuksen maksettavaksi.
Joskus näitä juttuja yksityisiä lääkäriasemia vastaan joudutaan kuitenkin viemään kuluttajariitalautakuntaan ja jopa käräjäoikeuteen, jos lääkäriaseman päättäjät ovat jääräpäisiä. Ääritapaus toimistollamme oli vuosia sitten, kun hoidimme erästä yksityissairaalaa vastaan jutun, jossa asiasta päättävä ylilääkäri oli niin kova periaatteen mies, että kiisti loppuun asti ilmiselvän korvausvelvollisuuden. Voitimme asian sekä potilasvahinkolautakunnassa ja kuluttajariitalautakunnassa. Siltikään sairaala ei suostunut maksamaan lautakunnan suosittamia korvauksia. Veimme asian Helsingin käräjäoikeuteen. Vasta sen jälkeen sairaala suostui sopimaan asian ja maksoi asiakkaalle vaatimamme korvaukset, korkoineen ja kuluineen. Tämä pitkä ja työläs ”vääntö” oli täysin turha. Asiakkaamme olisi kuulunut saada korvaukset suoralta kädeltä, ilman juristin apua. Sairaalan jääräpäinen ylilääkäri puolestaan aiheutti työnantajalleen suuren määrän ajanhukkaa ja turhia kuluja. Asia kuitenkin ratkesi lopulta asiakkaamme kannalta hyvin.
Joni S.