Toimistomme voittama tapaus liikenne- ja potilasvahinkolautakunnassa
Asiakkaamme (s. 1971) oli loukkaantunut liikennevahingossa v. 2020. Hän sai mm. kasvovammoja, aivovamman sekä rintanikamien murtumia. Vakuutusyhtiö maksoi korvauksia, mutta katsoi, etteivät asiakkaallemme jääneet kaularankaoireet ja niistä aiheutunut työkyvyttömyys olleet syy-yhteydessä liikennevahinkoon. Yhtiö ei siten maksanut korvausta ansionmenetyksestä enää 1.1.2024 lukien, koska se johtui yhtiön mukaan liikennevahingosta riippumattomista kaularankaoireista.
Asia kävi aiemmin liikenne- ja potilasvahinkolautakunnassa, joka päätyi ensimmäisellä kertaa vakuutusyhtiön kannalle pitäen oireistoa liikennevahingosta riippumattomana cervikaalisena dystoniana (aivojen liikesäätelyn häiriö, joka oireilee tahdosta riippumattomina liikkeinä ja virheasentoina), mikä oli hoitavien lääkäreiden diagnoosi aluksi. Diagnoosi korjattiin sittemmin, ja kysymyksessä arvioitiinkin olevan traumaperäinen torticollis, jännitysniska ja kaularankakipu. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan muuttanut näkemystään.
Kirjelmöimme huolellisesti perustellen uudelleen liikenne- ja potilasvahinkolautakunnalle. Mitään liikennevahinkoa todennäköisempää syytä oireistolle ei ollut todettavissa. Sitä tosiseikkaa, että diagnoosi on aluksi ollut virheellinen, ei voitu käyttää korvausvastuusta vapauttavana perusteluna. Totesimme, että virhediagnooseja sattuu myös kokeneille lääketieteen ammattihenkilöille, ja joskus oikean diagnoosin löytämiseen menee vuosia. Viittasimme mm. korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön.