Kaularankaoireisto (torticollis) oli syy-yhteydessä liikennevahinkoon – ansionmenetys tuli korvata 19.5.2025

Toimistomme voittama tapaus liikenne- ja potilasvahinkolautakunnassa

Asiakkaamme (s. 1971) oli loukkaantunut liikennevahingossa v. 2020. Hän sai mm. kasvovammoja, aivovamman sekä rintanikamien murtumia. Vakuutusyhtiö maksoi korvauksia, mutta katsoi, etteivät asiakkaallemme jääneet kaularankaoireet ja niistä aiheutunut työkyvyttömyys olleet syy-yhteydessä liikennevahinkoon. Yhtiö ei siten maksanut korvausta ansionmenetyksestä enää 1.1.2024 lukien, koska se johtui yhtiön mukaan liikennevahingosta riippumattomista kaularankaoireista.

Asia kävi aiemmin liikenne- ja potilasvahinkolautakunnassa, joka päätyi ensimmäisellä kertaa vakuutusyhtiön kannalle pitäen oireistoa liikennevahingosta riippumattomana cervikaalisena dystoniana (aivojen liikesäätelyn häiriö, joka oireilee tahdosta riippumattomina liikkeinä ja virheasentoina), mikä oli hoitavien lääkäreiden diagnoosi aluksi. Diagnoosi korjattiin sittemmin, ja kysymyksessä arvioitiinkin olevan traumaperäinen torticollis, jännitysniska ja kaularankakipu. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan muuttanut näkemystään.

Kirjelmöimme huolellisesti perustellen uudelleen liikenne- ja potilasvahinkolautakunnalle. Mitään liikennevahinkoa todennäköisempää syytä oireistolle ei ollut todettavissa. Sitä tosiseikkaa, että diagnoosi on aluksi ollut virheellinen, ei voitu käyttää korvausvastuusta vapauttavana perusteluna. Totesimme, että virhediagnooseja sattuu myös kokeneille lääketieteen ammattihenkilöille, ja joskus oikean diagnoosin löytämiseen menee vuosia.  Viittasimme mm. korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön.

Kirjelmämme jälkeen LIIPOn hankki asiantuntijalausunnon, joka oli asiakkaallemme myönteinen ja huolellisesti perusteltu. Asiantuntija katsoi syy-yhteyden oireiston ja liikennevahingon välillä olevan todennäköinen.  Totesimme, että vahingonkorvausoikeudellisesti lääketieteen asiatuntija osui naulan kantaan todetessaan lausuntonsa johtopäätöksenä, ettei lautakunnan tullut ”takertua liikaa diagnostiseen tarkkailuun” eli siihen, mikä tarkalleen ottaen asiakkaamme lääketieteellinen diagnoosi  oli. Tarkalla diagnoosilla ei ole lainkaan vahingonkorvausoikeudellista merkitystä, toisin kuin vakuutusyhtiöiden näkee toisinaan ajattelevan. Joka tapauksessa oireisto oli tavalla tai toisella erittäin todennäköisessä – ja samalla korvauksiin oikeuttavalla tavalla – sekä lääketieteellisessä että oikeudellisessa syy-yhteydessä liikennevahinkoon.
LIIPOn ratkaisi asian vaatimustemme mukaisesti ja katsoi kaularankaoireiston olevan syy-yhteydessä liikennevahinkoon. Asia palautui vakuutusyhtiölle, joka maksoi lisäkorvauksia mm. pysyvästä haitasta ja ansionmenetyksestä. Voitettu rahallinen intressi on erittäin huomattava.
Tapausreferaatti julkaistu asiakkaamme luvalla.
LIIPO LV/1704/04.00/2024