Asiakkaamme (s. 1962) oli aikaisemmin todettu mm. nikamakaaren höltymää, ja hänellä oli ollut nuoresta asti vaihtelevasti selkäkipuja. Hän oli ollut 15.10.2019 alkaen työkyvytön vammaisten työnohjaajan työhönsä muun muassa oikeaan alaraajaan kipu- ja puutumisoireita aiheuttavan nikamasiirtymän ja lanneselän kivun vuoksi. Mukaan tuli myös pohjehermohalvausoiretta.
Hän meni syyskuussa 2020 suunnitellusti lannerangan osajäykistysleikkaukseen. Leikkauksen jälkeen hänelle kehittyi vasemman alaraajan voimakas kipuoire sekä halvausoireisto, jota ei ennen toimenpidettä ollut ollut. Tutkimuksissa todettiin ruuvin menevän nikamakorpuksen ulkopuolelle painaen hermojuurta. Hänellä todettiin CRPS:n kaltaisia oireita: hyperestesiaa, kuumotusta, punoitusta ja turvotusta etenkin jalkaterässä.
20.10.2022 kontrollissa alkuperäinen kipu oli poissa, mutta jäljellä oli vasemman alaraajan neuropaattinen kipu ja jatkuva lääkityksen tarve. Neuropaattinen kipuaiheutti jokapäiväistä haittaa, ja asiakkaamme joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle.
Potilasvakuutuskeskus katsoi, ettei leikkauksen toteutus kaikilta osin ollut asianmukainen. Keskuksen mukaan todennäköisesti puutteellisesti asemoidun kiinnitysruuvin johdosta aiheutui vasemmalle L5-juuren hermovaurio, joka olisi toisin toimimalla ollut vältettävissä.
Keskus maksoi korvausta tilapäisestä ja pysyvästä haitasta yhteensä noin 12.000 euroa. Työkyvyttömyyden osalta sen sijaan, Keskuksen arvion mukaan toimenpide olisi voinut tuoda jonkin verran helpotusta kipuoireisiin, mutta jo ennen vahinkoa alkanut työkyvyttömyys olisi kuitenkin jatkunut. Keskus katsoi, ettei asiakkaamme olisi ilman potilasvahinkoakaan kyennyt enää palaamaan lainkaan työhönsä, koska lannerangan osajäykistys ei olisi todennäköisesti palauttanut hänen työkykyään.
Asiakkaamme oli tyytymätön Keskuksen ratkaisuun etenkin työkyvyttömyyden osalta. Veimme asian hänen puolestaan huolellisesti perustellen liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan (LIIPO) tutkittavaksi. Asian hoiti toimistomme lupalakimies Hanna Kaisa Heikkilä. Vaadimme ensisijaisesti, että asiakkaamme työkyvyttömyys katsottaisiin kokonaan potilasvahingosta johtuvaksi ja toissijaisesti 50 %:sesti, jos hän ei olisi kyennyt täysipäiväiseen työhön asianmukaisesti hoidettunakaan. Vaadimme myös lisää haittakorvauksia.
LIIPO päätyi arvioimaan työkyvyttömyysasiaa toissijaista vaatimustamme noudatellen. LIIPO totesi, että toimenpiteen tavoite oli alaraajan oireettomuus ja työkyvyn palautus. Toimenpiteellä saavutettiin tavoiteltu lopputulos: oikean alaraajan oireet olivat kokonaan väistyneet, eikä asiakkaallamme ollut enää jalan läpsymistä (pohjehermohalvausta) eikä kipua. Sen sijaan potilasvahingon seurauksena hänelle jäi vasempaan alaraajaan polvesta aina varpaisiin saakka ulottuvaa voimakasta hermosärkyä, joka edellyttää jatkuvaa kipulääkityksen käyttöä ja joka heikentää toimintakykyä.
LIIPO arvioi, että työkyvyttömyys 10.9.2020 tehdyn toimenpiteen jälkeen oli osittain seurausta potilasvahingosta aiheutuneesta vasemman alaraajan jatkuvasta neuropaattisesta kivusta ja siihen liittyvästä kipulääkityksestä, joka heikentää asiakkaamme havainnointikykyä, sekä toisaalta jo ennen potilasvahinkoakin esiintyneestä selkäkivusta, joka on jatkunut myös tehdyn toimenpiteen jälkeen. LIIPO piti todennäköisenä, että hän olisi ilman potilasvahinkoa kyennyt palaamaan osa-aikaisesti kevyempään työhön 6 kk kuluttua 10.9.2020 tehdyn leikkauksen jälkeen, esimerkiksi mahdollisen ammatillisen kuntoutuksen avulla.
LIIPO suositti, että Potilasvakuutuskeskus arvioi asiakkaallemme potilasvahingosta johtuvasta työkyvyttömyydestä aiheutuneen ansionmenetyksen, jonka rahamäärä jää siis ensikädessä Potilasvakuutuskeskuksen arvioitavaksi. LIIPO suositti myös hieman lisäkorvausta tilapäisestä haitasta.
Tapaus julkaistu asiakkaamme luvalla.
LIIPO Dnro/504/04.00/2023, ratkaisu 4.10.2024