Olin tänään aamupäivän tekemässä vapaaehtoistyötä Hurstin Apu Ry:llä, parin korttelin päässä toimistostamme Kalliossa. Näillä näkymin olen ainakin huhtikuulle tiistaisin Hurstin apuna. Mm. puran lahjoittajilta tulleita lähetyksiä ja lajittelen ruokatarvikkeita avustuskasseja varten. Mukavaa puuhaa ja mukava porukka!
Saimme tänään vahvistettua liikennevakuutusyhtiön kanssa sovinnon vuosia Helsingin käräjäoikeudessa olleessa asiassa. Kyse oli v. 1974 syntyneelle asiakkaallemme v. 2014 liikennevahingossa aiheutuneen aivovamman ja niskan retkahdusvamman (whiplash) jälkitilan perusteella maksettavien korvausten suuruudesta. Nostimme vuonna 2020 käräjäoikeudessa vakuutusyhtiötä vastaan kanteen, jolla vaadimme ansionmenetyksen korvausasteen korottamista 50 %:sta 100 %iin. Asiakkaallamme oli muitakin, liikennevahingosta riippumattomia sairauksia, mutta asiakkaamme näkemyksen mukaan ne eivät aiheuttaneet työkyvyttömyyttä.
Käräjäoikeus hankki asiassa molempien osapuolten pyynnöstä Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin lausunnon. Lausunnossa oli molempien osapuolten näkemyksiä tukevia seikkoja. Päädyimme pitkällisten neuvottelujen jälkeen sovintoon, jolla vakuutusyhtiö maksoi asiakkaallemme 25.000 euron lisäkorvauksen pysyvästä ja tilapäisestä haitasta sekä kuluista. Samalla sovittiin, että 50 %:n ansionmenetyksen eli työkyvyttömyyseläkkeen korvausaste pysyy 50 %:ssa. Tapauksen selvittämisessä ilmenneiden seikkojen perusteella oli vaara, että vakuutusyhtiö olisi ilman sovintoa voinut alentaa tätäkin aiempaa korvausastetta.
Sovinto oli tässä tilanteessa molempien osapuolten kannalta tyydyttävä ja kohtuullinen, eikä oikeudenkäyntiä tarvinnut jatkaa pääkäsittelyyn saakka. Usein laihakin sopu on parempi, kuin lihava riita, kuten vanha sanonta kuuluu.
(Tapaus julkaistu asiakkaamme luvalla dnro L20/57208).