Aamulehti kirjoitti 26.4.2026 otsikolla ”Suunnatonta kipua” sastamalalaisen Tanja Myllymäen asiasta. Myllymäki sairastaa mm. harvinaista CIDP-oireyhtymää. Myllymäki kokee saaneensa terveydenhuollosta välinpitämätöntä kohtelua.
Artikkelissa haastateltiin myös varatuomari Joni Siikavirtaa, joka kommentoi yleisellä tasolla, että monet kiputiloista kärsivät törmäävät apua hakiessaan ongelmiin. ”Kipu on hyvin subjektiivinen kokemus. Jo kivun todentaminen on vaikeaa ja lisäksi on vaikea arvioida kuinka suuri on sen vaikutus työ- ja toimintakykyyn. Tästä voi seurata kiistelyä vakuutusyhtiön kanssa.” Siikavirta sanoo havainneensa joidenkin potilaidensa kohtaloista, että lääkäritkin nostavat joskus kädet pystyyn, jos sairastelulle ei suhteellisen nopeasti löydy selvää syytä. Hän lisää, että krooninen kipu myös lamaannuttaa, jolloin avun hakeminen voi jäädä.
Varatuomari Joni Siikavirta sanoo suhtautumisen kipupotilaaseen kohentuneen vuosien mittaan. ”Paitsi viime vuosina on taas otettu takapakkia. Vakuutusyhtiöt usein vitkuttavat eläkkeelle pääsyä viimeiseen asti. Siksi eläkkeelle pääsy viivästyy monesti vuosia, vaikka henkilö olisi työkyvytön.” Siikavirta sanoo, että potilaat antavat oikeuksistaan periksi liian helposti, koska vallalla on vahva käsitys, ettei vakuutusyhtiötä voi voittaa. ”Jos ei mitään hae, ei mitään saa. Asiat eivät etene taivastelemalla tai somessa valittamalla. Jos vakuutusyhtiön päätöksestä ei valita ajoissa, se jää voimaan.”
Varatuomari Siikavirta täsmentää tässä, että erilaisten tapaturmien aiheuttamista vaikeista, pysyvistä hermokiputuloista (mm. CRPS-oireyhtymä) kärsivien ihmisten oli aiemmin vaikea saada vakuutuskorvauksia, jotka heille kuuluivat. Joni Siikavirta on 23 vuoden ajan tutkinut työssään näitä tilanteita. Siikavirta piti jo vuonna 2006 neuropaattisten kiputilojen korvaamiseen liittyvästä problematiikasta esitelmän Kööpenhaminassa pohjoismaisten potilasvahinkolautakuntien konferenssissa, joten hänellä on aiheesta poikkeuksellisen pitkä työkokemus juristina.
Siikavirran arvion mukaan CRPS-potilaiden asema koheni vuosien mittaan selvästi, mutta viime aikoina on ollut havaittavissa, että vakuutusala koettaa ”kääntää rahahanoja kiinni” heidän kohdallaan. Hermokiputilat saattavat levitä vammautuneesta raajasta muualle kehoon, mikä on lääketieteessä hyvin tunnettu ilmiö. CRPS-kiputilat ovat myös täysin objektiivisesti lääkärin tutkimuksin todettavissa, eivätkä missään tapauksessa ole mitään kuviteltuja tai keksittyjä ongelmia. On hyvin tavallista ja ymmärrettävää, että pysyvä vaikea hermokipu aiheuttaa myös psyykkisiä oireita, kuten masennusta.
Neuropaattiset CRPS-kiputilat aiheuttavat usein työkyvyttömyyden, joten ne ovat vakuutusyhtiöille kalliita vahinkoja, joten yhtiöt koettavat pyristellä irti korvausvastuustaan. Siikavirta korostaa, että jos vakuutusyhtiö ei korvaa CRPS-potilaille esim. ansionmenetystä lain mukaisesti, kannattaa päätöksistä ehdottomasti valittaa hyvin perustellen oikeusturvaelimiin. Näiden asioiden kanssa ei kannata jäädä yksin, vaan turvautua kokeneeseen ja asiantuntevaan lakiapuun, jolloin mahdollisuudet saada vakuutusyhtiön päätös muuttumaan, paranevat yleensä olennaisesti.
Ohessa linkki artikkeliin, joka on luettavissa Aamulehden tilaajille.
https://www.aamulehti.fi/tiedejateknologia/art-2000011900265.html
Varatuomari, toimitusjohtaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja